Siirry pääsisältöön

Elokuvia, tasapuolisesti

Kotkassa väestö jakautuu kahteen eri tavalla kohdeltuun osaan, maassamme ehkä kaikkein selvimmin. Kotkansaarelaiset, joita tällä hetkellä on vain n. 10 500 henkeä, pitävät täysin luonnollisena, että pääosa kaupungin kassasta irtoavista varoista kuuluu heille. Ottaessaan vastaan valtakunnallisen palkinnon "Elävä kaupunkikeskusta" kaupunginjohtaja värikkäin, mutta samalla hallintonsa karkeimpia virheitä unohtavin sanoin, todisti pääosan Kotkan kehittämisvaroista menneen nimenomaan tälle pienelle asukasalueelle. Lisää seuraa suunnitelmissa, kunhan rahaa vain löytyy.

Parhaillaan odottavat suuret kunnalliset ratkaisut täällä vuoroaan. Voidaanko myydä sähkö ja miten kyetään rahoittamaan muutoksen myllerryksessä painiva sosiaali- ja terveystoimi. Asiat ovat pahasti auki, muuten olisi vuoden 2013 tilinpäätöksistä jo tihkunut tärkeää tietoa veronmaksajille. Kymenlaakson Sähkö Oy:n osakkeista saattaisi tätä nykyä kyllä saada paljonkin tuhlattavaa, jos vain koko laaksokunta yhteisen edun nimessä olisi valmis yhtiöjärjestystään muuttamaan sallivammaksi.

Kun todella suuria ratkaisuja tehdään, tapahtuvatko ne Kotkassa edes suunnilleen tasapuolisesti eri maksajaryhmien kesken? Elokuva käy pienestä, mutta sopivasta esimerkistä. Se on tietenkin vain osa kunnissa syntyvää ydinkulttuuria ja kansainvälistymistä edistävää kehitystä. Miksi Kotkassa muualla asuvien n 45000 asukkaan täytyy elokuviin päästäkseen kärsiä autoilun lisäkustannukset ja ahtautua vähille parkkipaikoille, kun esimerkiksi Jumalniemessä kaupungin jo rahoittama parkkialue odottaa valmiina ja vapaana suuren osan vuorokaudesta?

Nyt kun tavaratalo Anttilaa, tai samalla alueella jotain muuta yritystä, venäläisiä matkailijoita vetävien tieratkaisujen myötä, suunnataan uudelleen, uusi suunnittelu voi avata siellä mahdollisuuden  laatuelokuvien esittämiseen. Samalla se poistaa tarpeen elokuvissa kävijöiden paljon pidemmästä automatkasta. Olisiko jo aika antaa meille muilllekin, n. 45 000 kotkalaiselle yhdenvertainen oikeus tällaiseen elokuvakulttuuriin ja sen aikaansaamaan kehitykseen kuin jo pitkään hemmotelluille ns. kantakaupunkilaisille? Mutta rahan löytymiseen saakka, meidän on pakko soputua talouden realiteetteihin. Miten olisi neuvottelu Keskon johdon ja Parmaco Oy:n tj. Ahlapuron kanssa?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…