Siirry pääsisältöön

Sirkus on vaativa taiteen laji

Sirkus on vaativa taiteen laji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista. Erityisen kalliiksi tulee sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteískunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin pitäisi perustua taiturimaisiin esityksiin. Myös kunnallisesta sirkuksesta pitäisi välittyä niin aikuisille kuin lapsille elämän huimaa jännitystä. Siinä se taitaa joskus onnistuakin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuuden verhoten valoihin, hämääviin savuihin ja värikkääseen maskeeraukseen. Tämä sirkustaiteen laji on valokiilojen ristitulessa tehtyä showta ja se eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu vastuu taiteensa tasosta. Sen johtohenkilöt voivat rientää tekemättä kirjallista matkasuunnitelmaa ja maksutta vaikka maasta toiseen saamatta aikaan juuri mitään tuloksia. Matkaraportteja ei sitten löydy ja matkojen tuloksista ei ainakaan kaikkea kerrota.

Kunnallinen sirkus on pääasiassa verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä. Kunnallinen sirkus on tiedotusvälineitten kohteena. Se toimii apuna medialle, joka itse parhaillaan kokee maailmantalouden myllerrystä. Kuntasirkus palvelee myös viihteellisenä uutislahteenä. Kunnallinen sirkustaide on, ikävä kyllä tasoltaan useimmiten aitoa, klassista sirkusta monta luokkaa kehnompaa. 

Kun klassinen sirkustirehtööri ilmeilee lavalla pukeutuneena punaiseen takkiin, suuriin kenkiin ja pompöösiin hattuun poskillaan punaiset pellenpyörylät, hän on aidon ja hyväntahtoisen naurun kohde. Kun kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee omassa esityksessään laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia tulevaisuuden näkymiä, häntä eivät läheskään kaikki usko. Ilmeet esityksiä seuratessa ovat tunnelman mukaiset. Epäuskoiset.

Kunnallista sirkusta johtaa tavallisesti tirehtööri, joka tekee silmänkääntötemppuja. Niillä lavastetaan - joksikin aikaa - kannattaviksi parkkihallit, museaaliset rakennelmat, vanhat kaljatehtaat, Trafalgarin verrattavat laivastovierailut ja muut kesäiset karnevaalit, viime mainitut nimenomaan Riosta löytyvine alastontanssijoineen ja kaikki ne muine erikoisine esimerkkeineen ovat matkojen antia.

Hänen johtamansa kannattajayhteisön, Valehtelijoiden Klubin, esitykset ovat tähän asti valtaosaltaan toistuneet vuosittain samanlaisina. Niissä laskelmissa ei elektronista laskijalaitteita tai muutakaan  nykytekniikkaa hyväksytä.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…