Siirry pääsisältöön

Sirkus on vaativa taiteen laji

Sirkus on vaativa taiteen laji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista. Erityisen kalliiksi tulee sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteískunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin pitäisi perustua taiturimaisiin esityksiin. Myös kunnallisesta sirkuksesta pitäisi välittyä niin aikuisille kuin lapsille elämän huimaa jännitystä. Siinä se taitaa joskus onnistuakin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuuden verhoten valoihin, hämääviin savuihin ja värikkääseen maskeeraukseen. Tämä sirkustaiteen laji on valokiilojen ristitulessa tehtyä showta ja se eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu vastuu taiteensa tasosta. Sen johtohenkilöt voivat rientää tekemättä kirjallista matkasuunnitelmaa ja maksutta vaikka maasta toiseen saamatta aikaan juuri mitään tuloksia. Matkaraportteja ei sitten löydy ja matkojen tuloksista ei ainakaan kaikkea kerrota.

Kunnallinen sirkus on pääasiassa verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä. Kunnallinen sirkus on tiedotusvälineitten kohteena. Se toimii apuna medialle, joka itse parhaillaan kokee maailmantalouden myllerrystä. Kuntasirkus palvelee myös viihteellisenä uutislahteenä. Kunnallinen sirkustaide on, ikävä kyllä tasoltaan useimmiten aitoa, klassista sirkusta monta luokkaa kehnompaa. 

Kun klassinen sirkustirehtööri ilmeilee lavalla pukeutuneena punaiseen takkiin, suuriin kenkiin ja pompöösiin hattuun poskillaan punaiset pellenpyörylät, hän on aidon ja hyväntahtoisen naurun kohde. Kun kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee omassa esityksessään laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia tulevaisuuden näkymiä, häntä eivät läheskään kaikki usko. Ilmeet esityksiä seuratessa ovat tunnelman mukaiset. Epäuskoiset.

Kunnallista sirkusta johtaa tavallisesti tirehtööri, joka tekee silmänkääntötemppuja. Niillä lavastetaan - joksikin aikaa - kannattaviksi parkkihallit, museaaliset rakennelmat, vanhat kaljatehtaat, Trafalgarin verrattavat laivastovierailut ja muut kesäiset karnevaalit, viime mainitut nimenomaan Riosta löytyvine alastontanssijoineen ja kaikki ne muine erikoisine esimerkkeineen ovat matkojen antia.

Hänen johtamansa kannattajayhteisön, Valehtelijoiden Klubin, esitykset ovat tähän asti valtaosaltaan toistuneet vuosittain samanlaisina. Niissä laskelmissa ei elektronista laskijalaitteita tai muutakaan  nykytekniikkaa hyväksytä.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…