Kansalaisten varakkuuden tai -varattomuuden syntymiseen vaikuttavat monet kaupungin tekemät ratkaisut. Kaikkein keskeisimpänä kaupunkisuunnittelussa on tasainen, päämäärätietoinen vauhdinjako. Tuskin mitenkään voi perustella, että kaavoituksessa ja muussa tavoitesuunnittelussa syöksytään milloin minkin idean perässä ja vielä eri suuntiin, maksetaan kulut, ja sitten taas jarrutetaan. Energiaa kuluu hukkaan. Tässä suhteessa oikeaa kaupunkinsuunnittelua voi verrata niin sanottuun "pehmeään" autonajoon, ei syöksähtelyä, ei myöskään tiukkoja jarrutuksia.
Jatkuvasti ja nopeasti muuttuvien liikennetarpeiden tutkiminen muodostuu erääksi keskeisimmistä vaatimuksista suunnittelussa. Ihmisiä, tavaraa ja palveluita pitää saada oikeaan aikaan oikeaan paikkaan operatiivisesti kilpailukykyiseen hintaan. Se on pakko, mikäli kaupungilla tai seudulla on kykyä ja tehoa kilpailuun. Kilpailukykyisten liikenneratkaisujen edellytys ovat siihen tarvittavat varat. Sen on sivuutettava vallan säilymiseen tai uuden valtaamiseen pyrkivät suunnitelmat. Aina edessä olevat vaalit eivät tässä suunnittelussa toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla.
Esimerkiksi Jumalniemen kauppakeskuksen terve muuntuminen ja kasvu edellyttävät, että kaupunki pitää kiinni sopimuksensa kauppakeskuksen itäisen lähestymistien lopullisesta rakenteesta, aikataulusta ja rahoituksesta. Myös kaupungin omistamalta kehitysyhtiöltä odotetaan sellaista tutkimusta, joka tähtää laajasti koko seutuun. Kehitysyhtiöksi julistautuva ei voi jatkuvasti suositella vain sivullisia konsultteja ratkaisemaan ongelmia. Myös sen itsensä täytyy suurella henkilökunnallaan kyetä osoittamaan pitäviä tulevaisuuden ratkaisuja.
Nykyiseen keskusta-ajattelun mahdottomuuteen, esimerkiksi työmatkoissa, on syytä ajoissa herätä. Kuntaliitokset, joita meille ollaan suosittelemassa, tulevat nopeasti muuttuvilla liikennepaineilla osoittamaan, että alueen väestö painottuu uudella tavalla ja liikenne sopeutuu siihen joko pakolla tai vapaaehtoisesti. Asukkaita ei enää pakottaa toimittamaan asioitaan epätaloudellisten etäisyyksien päähän. Sähköinen tietoliikennekään, tai edes robotiikkakaan, ei vielä pitkään aikaan ole siihen lopullinen ratkaisu. Kaupungin yleinen kehitys luo lopulta raamit kansallisvarakkuudelle tai -varattomuudelle.
Kommentit