Siirry pääsisältöön

Asummeko hyvinvointivaltiossa?


Korkea koulutustaso kuuluu hyvinvointivaltion kärkitunnuksiin. Koululutuksesta jopa käydään sotaa eri yliopistojen ja muiden valmistuslaitosten välillä. Näin oppilaitosten kyky ja rahavarat tuottavat muun muassa tarjontaa, joka saa potentiaalisen oppilasainekseen valintatilanteessa liikettä.   Löytyykö työpaikka valinnassa olevilta saroilta opiskelun päätteeksi? Mitä valinta tulee vaikuttamaan ansiotasooni?

Koulutustason korottamisen pitäisi tuottaa erikoisosaamista. Erikoisosaamiselta taas odotetaan parempaa palkkaa. Opiskelupaikan valinnasta siis syntyy samalla elintasovalintoja. Erikoisosaaja ei ole mikään tavallinen kadulla kulkija. Syntyykö silloin vaara, että korkeampi koulutus polarisoi hänet hyväosaiseksi, tavallisiin ihmisiin verrattuna ja eikä tasa-arvo enää kuulukaan hyvinvointivaltion keskeisimpiin ominaisuuksiin?

Kaikki poliitikot kehuvat puolustavansa "pientä ihmistä". Mistä löytyvät globaalisessa mailmassa ne kaikkein pienimmät? Maahanmuuttajista, sairaista, työttömistä, vammaisista, köyhistä, lapsista vanhuksista, eri roduista, jne? Miten ihmisen pienuus määritellään? Missä kulkevat ne rajat, jotka erottavat pienen ihmisen meistä muista? Houkuttaa käsite poliitikkoja juuri vaikealla tulkinnallaan? 

Koulutustason korotus vaatii korkeampaa palkkatasoa. Korkeamman koulutuksen tulee siis luoda tuotteita, joita maailmalla riittävän paljon halutaan ja niistä yleensä ollaan valmiita maksamaan. Tällaisessakin mittelössä tasa-arvo häviää. Tasapäisyyttä tavoitteleva valtio ei yleensä parhaiten menesty kansainvälisessä kilpailussa. Kysymys siirtyy näin globalisuuteen. Onko se siunaus vai kirosana? Kohteleeko kansainvälisyys eri tavalla erilaisen koulutuksen saaneita?

Koulutustason täytyisi toimia käsi kädessä sen laadun kanssa, mitä myyjä tarjoaa ja mistä ostaja haluaa maksaa. Me tarvitsemme lisää työtä, siitä olemme kaikki samaa mieltä. Hokema ei ei siis ole mikään uutinen. Jos työn puute aiheuttaa työttömyyttä, se on varma merkki siitä, ettei meillä ole riittävää määrää kauppakelpoisia tuotteita. Tuotteistamisesta ja sen osaamisesta kaiken on siis pakko alkaa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi. Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee. Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaat...