Siirry pääsisältöön

Vain oikeiden arvojen kanssa voi elää

Itsenäisyyden ja kansallisuuden arvot perustuvat kansamme vapaaseen, omaan tahtoon. Haluamme elää niin kuin me olemme lakimme laatineet. Näitä kalleimpia arvoja puolustamaan tarvitsemme puolustusvoimiamme. Armeija kuuluu kansamme arvoasteikossa korkeaan ja keskeiseen asemaan. Saadakseen aikaan keskustelua joku voi väittää, että armeijamme on esimerkiksi väärillä hankinnoilla tuhottu. Kyseessä on kova väite. Siihen on pakko ottaa kantaa. On vaikea ymmärtää, että korkeimman sotilaallisen koulutuksen tulokseksi olisi saatu vain strategian tyhmyreitä tai peräti vääriin hankintoihin syyllistyneitä maanpettureita. Uskomme on päinvastainen. Maamme puolustuslaitoksessa palvelee tänään historiamme parhaiten koulutettu, isänmaallinen ammattiupseerikunta. 

Jo toisen maailmansodan johtavassa panssarikoulutuksessa tähdennettiin, että panssarivoimien arimmin haavoittuva kohta on sen huolto. Mikäli panssariyhtymän ammus- ja polttoainehuolto saatiin tuhottua, pelkkien vaunujen taistelutaival katkesi. Tätä periaatetta korostettiin muun muassa kuuluisassa Kuhlmeyn lentotoiminassa Karjanlan Kannaksella 1944. Samanhenkistä taktista koulutusta - huolto ensinnä poikki - annettiin Saksasta tulleille Sturmeille ja myös omalle raskaalle vaunukalustollemme. Suuret panssariarmeijat olivat venäläisten valtti toisessa maailmansodassa. Kurskin taistelu ja monet pienemmät yhteenotot sodan loppuvaiheessa ratkaisivat sen valtakunnan eduksi, joka panssareiden rakentamisen lisäksi, kykeni armeijakuntiensa kaikki huollon lajit järjestämään. Venäjä pystyi siihen, paremmin kuin Saksa, jonka huoltoa tuhosivat muun muassa partisaanien hyökkäykset.

Kun  sotaa käytiin Vietnamissa, keinovalikoima, jolla panssareiden ja raskaan tykistön huoltoa tehokkaammin olisi pystytty tuhoamaan, ei ollut vielä valmiina.  Tästä syystä ilma-ase, jalkaväen it-toimintaa vastaan, kärsi raskaita tappioita. Tultiin varovaisiksi. Muun muassa Apaashi-helikoptereista pienemmissä kahakoissa puhuttiin paljon, mutta niillä tehtiin vähän. Niitä ei uskallettu käyttää. Ilmasta maahan ammuttavat täsmäaseet kuitenkin kehittyivät niiden vähäisestä käytöstä huolimatta. Tänään panssarit ja raskas tykistö ovat joutuneet uuteen tilanteeseen. Samalla kun niiden molempien huoltoa ei enää kyetä takaamaan, niiden taisteluarvo on latistunut. Euroopasta saa kohtalaisen huokealla tänään hyviäkin panssareita, melkein alehintaan. Romukasoista vielä halvemmalla.

Yhä tarkemmin sotilaspiireissä tehdään laskelmia, kannattako johonkin valloitukseen lainkaan lähteä, eli syntyykö sodasta lainkaan katetta. Voi olla, että virheitä on tehty menneisyydessä, mutta niitä syntyy tulevaisuudessakin. Historiassa tehtyjä väärin ymmärryksiä ja niistä johtuvia tekoja emme enää voi muuksi muuttaa. Kiinalainen alan oppimestari, monessa yhteydessä lainattu Sun Tzu määritteli aikanaan: "Suurin voitto sodassa syntyy silloin, kun taistelua ei tarvitse lainkaan käydä". Siihen me kansana pyrimme ja korpi meitä suojelee. Krimin valloitus tarjoaa meille uuden strategisen/taktisen tarkkailukohteen.  Muutos ja kehitys monella alalla etenee. Tärkeintä meille itsenäisenä, pienenä kansakuntana kuitenkin on, että Puolustusvoimamme toimii vähintään tasavahvana tekniikassaan, kehittyy oikeassa suunnassa ja oikeassa ajassa. Käsitykseni mukaan se on tehnyt sitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…