Siirry pääsisältöön

Nauhakaupunki

Matkasta Venäjältä Suomeen, samoin kuin Suomesta Venäjälle, puhutaan ja kirjoitetaan tulevina vuosina nykyistä enemmän. Sitten kun liikenne hightec-pikitiellä alkaa kasvaa. Silloin itsestään piirtyy esiin se luonnonmukainen nauhakaupunki, johon kuuluvat kaikki lopulta hyvin toinen toisilleen kelpaavat tienvarsikunnat. Uusi liikennepotentiaali kerää - kokemuksen mukaan - ihmisiä ja toimintaa. Sinne kokoontuu ja kehittyy itsestään uutta aloitteellisuutta. Nauhakaupungiksi muotoutuu yhtenäinen ja luonnollinen alue Vaalimaalta Kotkaan, ehkä Pyhtäälle saakka.

Mitä enemmän Helsinki kasvavilla nähtävyyksillään vetää puoleensa autoturisteja, sitä useampi matkailija haluaa pysäyttää ajonsa luonnollisista syistä, virkistyäkseen moderniksi rakennetussa matkailukeskus Kyminlinnassa. Siitä sitten huristelua vaatimaton tunnin pätkä ja turisti on parhaassa paikassa, missä pohjoiset kansat kykenevät omaa kulttuuriaan vierailleen esittämään, Helsingissä. Pohjoisten kansojen elintaso ja hyvinvointi kiinnostaa venäläisiä, heidän korkeinta johtoaan myöten. Elämisen pidempi odote ihan kiukuttamiseen saakka, kiinnostaa siinä eniten.

Oma, saareensa käpertyvä kaupunkimme voi omassa rahapulassaan viritellä matkan varrelle, varoihinsa sopivia verkkoja, saadakseen edes jotain hyötyä lisääntyvistä matkailijavirroista. Kaupunkimme maine omassa maassamme on jo nimittäin sellainen, ettei kotimainen matkailu täkäläisistä kohteista juurikaan innostu. Kaikki merkittävä tulee siis olemaan venäläisten varassa. Jo kristallipallosta voi silloin nähdä, miten ylimielisesti ydinkeskustaksi itsensä nimittämälle kaupunginosalle lopulta käy.

Kristallipallo näyttää, että Kotkansaaren asujille ei käy kuinkaan. Ydinkeskusta nimityksenä vain haalistuu. Esineistöltään miljoonakaungin turisteille vaatimaton, arkkitehtuuriltaan alueelle täysin sopimaton Vellamo-Merimuseo, jonka kattorakennetta vuosi vuodelta vesi läpäisee ja murentaa jää yhä enemmän yksinäisyyttään vartioimaan. Maretariumille käy samoin, vaikka eri syistä. Ankkurin luovuttaminen talouden laahukseksi ja loputtomaksi kustannustaisteluksi kirjavan kulttuuriväen haltuun koituu lopun tuhoksi.

Kun Kotkan jo tähänastiset velat synnyttävät pitkän ja pysyvän kassaköyhyyden, päätyy vain yhteen tulokseen: ei tästä satamanosasta ulkomaisille turisteille mitään vetokoukkua kehity. Kotkansaaren velvoitteeksi hiipii pikkuhiljaa muokkautuva asuntokeskeinen, hiljainen, ikääntyneitä linnoituksia hitaasti paikkaileva vanhakaupunki. Velanmaksuaan se ei kuitenkaan voi unohtaa. Eikä sitä, että nauhakaupunki ei enää tarvitse nykyistä määrää kaupunginjohtajia. Näin uusi pikitie muokkaa tulevaisuuden suunnitelmia monessa, monessa mielessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...