Siirry pääsisältöön

Äijäkaupunginjohtaja

Kaupunginjohtaja Hannu Tapiolan, kelpo virkamiehen kirjoitus ministeri Erkon Kotka- ystävyydestä, on tismalleen totta. Kaiken matkailulle pyhittämisen tuli Erkon mukaan olla näyttävää, ensiluokkaista, Kaikki köyhyyteen viittaava oli puhallettava pois. Valtuusto valitsi jopa mielellään ministerin ohjeet. Niin syntyi muiden turismin pyydysten oheen vielä hätkähdyttävämpi museo, joka tosin jo alusta lähtien herätti kaupungin taloutta seuraavien levottomuutta.

Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi.

Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi vääristyneenä koko valtakunnan medioissa ja sen ​​tilastoissa. Mainonnan 250 000 kävijää sokeutti kansan. Mitä muuta se saattoi odottaa kuin loistavaa tulevaisuutta. kun kerran ministeri Erkkokin niin sanoi.  Myös kaupunginvaltuusto erehtyi samassa hengessä: Pietari näytti olevan Kotkan kainalossa, eikä päinvastoin.

Valitettavasti ministeri Erkon silloinen erehdys Kotkan vahvuudesta muovasi kaikkien kotkalaisten elämää. Maailman tapahtumat nimittäin tarttuivat juuri siihen aikaan ohjaksiin. Neuvostoliitto romahti ja ​​alkoi yleinen liberalismin kausi. Kotkassa kohahdettiin. Tässä menossahan omat suuret investoinnit alkoivat vasta purra. Mutta odotettu pietarilainen rikkaus ei vuolaana virrannutkaan Kotkaan. Miksei?

Paljon kokeneet miljoonakaupungin asukkaat havaitsivat nopeasti, etteivät pienoisen Kotkan ns. nähtävyydet tarjonneet mitään uusia elämyksiä. Kotka alkoi yhä selvemmin samaan aikaan jakautua kahtia: Niin sanottu "elävä keskusta" sai käyttöönsä kaupungin kaikkialta haalimat pääomat, yhteensä yli 100 miljoonaa. Kaikki miljoonat sukelsivat kaivoon. Enemmistön kotkalaisista, noin 45 000, kokonaismäärästä 55 000, sallittiin muistella vain teollista menneisyyttään.

Miljoonakaupungin turistit vaativat kuitenkin aina uusiutuvia elämyksiä. Yksin kuoreltaan pompöösi Kymenlaakson museo ei jaksanut alkuunkaan houkuttaa, eikä Merimuseon köyhät tavaravalikoimat jaksaneet nostattaa tunnelmaa. Toriparkki sen kuin rapistui. Edustava kalanäyttely ei innostanut massoja matkustamiseen. Koko kaupungin "elävän keskustan" vanheneva rakennuskanta korosti provinssin ominaisuutta. Miten uusi kulttuurijohtaja suhtautuu valtakunnalliseen harhatietoon?

Museon henkilökunnan kova ponnistelu kävijöiden lisäämiseksi ei rakennuksen tuotoissa näkynyt missään. Kaupungin taseessa yhdistetty museo pysyi ikuisesti jatkuvana taakkana. Kävijätavoitteet asetettiin kaupungin käskystä nyt todella alas. Suuret unelmat sen sijaan jatkuivat. Kantasatamasta rakennettaisiin museolle oikea tukialue, maksoi mitä tahansa. Samalla kuin konsulttien laskut kasvoivat, todellisuuden taju kaupungin johdossa katosi.
   
 


  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...