Kaupunginjohtaja Hannu Tapiolan, kelpo virkamiehen kirjoitus ministeri Erkon Kotka- ystävyydestä, on tismalleen totta. Kaiken matkailulle pyhittämisen tuli Erkon mukaan olla näyttävää, ensiluokkaista, Kaikki köyhyyteen viittaava oli puhallettava pois. Valtuusto valitsi jopa mielellään ministerin ohjeet. Niin syntyi muiden turismin pyydysten oheen vielä hätkähdyttävämpi museo, joka tosin jo alusta lähtien herätti kaupungin taloutta seuraavien levottomuutta.
Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi.
Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi vääristyneenä koko valtakunnan medioissa ja sen tilastoissa. Mainonnan 250 000 kävijää sokeutti kansan. Mitä muuta se saattoi odottaa kuin loistavaa tulevaisuutta. kun kerran ministeri Erkkokin niin sanoi. Myös kaupunginvaltuusto erehtyi samassa hengessä: Pietari näytti olevan Kotkan kainalossa, eikä päinvastoin.
Valitettavasti ministeri Erkon silloinen erehdys Kotkan vahvuudesta muovasi kaikkien kotkalaisten elämää. Maailman tapahtumat nimittäin tarttuivat juuri siihen aikaan ohjaksiin. Neuvostoliitto romahti ja alkoi yleinen liberalismin kausi. Kotkassa kohahdettiin. Tässä menossahan omat suuret investoinnit alkoivat vasta purra. Mutta odotettu pietarilainen rikkaus ei vuolaana virrannutkaan Kotkaan. Miksei?
Paljon kokeneet miljoonakaupungin asukkaat havaitsivat nopeasti, etteivät pienoisen Kotkan ns. nähtävyydet tarjonneet mitään uusia elämyksiä. Kotka alkoi yhä selvemmin samaan aikaan jakautua kahtia: Niin sanottu "elävä keskusta" sai käyttöönsä kaupungin kaikkialta haalimat pääomat, yhteensä yli 100 miljoonaa. Kaikki miljoonat sukelsivat kaivoon. Enemmistön kotkalaisista, noin 45 000, kokonaismäärästä 55 000, sallittiin muistella vain teollista menneisyyttään.
Miljoonakaupungin turistit vaativat kuitenkin aina uusiutuvia elämyksiä. Yksin kuoreltaan pompöösi Kymenlaakson museo ei jaksanut alkuunkaan houkuttaa, eikä Merimuseon köyhät tavaravalikoimat jaksaneet nostattaa tunnelmaa. Toriparkki sen kuin rapistui. Edustava kalanäyttely ei innostanut massoja matkustamiseen. Koko kaupungin "elävän keskustan" vanheneva rakennuskanta korosti provinssin ominaisuutta. Miten uusi kulttuurijohtaja suhtautuu valtakunnalliseen harhatietoon?
Museon henkilökunnan kova ponnistelu kävijöiden lisäämiseksi ei rakennuksen tuotoissa näkynyt missään. Kaupungin taseessa yhdistetty museo pysyi ikuisesti jatkuvana taakkana. Kävijätavoitteet asetettiin kaupungin käskystä nyt todella alas. Suuret unelmat sen sijaan jatkuivat. Kantasatamasta rakennettaisiin museolle oikea tukialue, maksoi mitä tahansa. Samalla kuin konsulttien laskut kasvoivat, todellisuuden taju kaupungin johdossa katosi.
Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi.
Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi vääristyneenä koko valtakunnan medioissa ja sen tilastoissa. Mainonnan 250 000 kävijää sokeutti kansan. Mitä muuta se saattoi odottaa kuin loistavaa tulevaisuutta. kun kerran ministeri Erkkokin niin sanoi. Myös kaupunginvaltuusto erehtyi samassa hengessä: Pietari näytti olevan Kotkan kainalossa, eikä päinvastoin.
Valitettavasti ministeri Erkon silloinen erehdys Kotkan vahvuudesta muovasi kaikkien kotkalaisten elämää. Maailman tapahtumat nimittäin tarttuivat juuri siihen aikaan ohjaksiin. Neuvostoliitto romahti ja alkoi yleinen liberalismin kausi. Kotkassa kohahdettiin. Tässä menossahan omat suuret investoinnit alkoivat vasta purra. Mutta odotettu pietarilainen rikkaus ei vuolaana virrannutkaan Kotkaan. Miksei?
Paljon kokeneet miljoonakaupungin asukkaat havaitsivat nopeasti, etteivät pienoisen Kotkan ns. nähtävyydet tarjonneet mitään uusia elämyksiä. Kotka alkoi yhä selvemmin samaan aikaan jakautua kahtia: Niin sanottu "elävä keskusta" sai käyttöönsä kaupungin kaikkialta haalimat pääomat, yhteensä yli 100 miljoonaa. Kaikki miljoonat sukelsivat kaivoon. Enemmistön kotkalaisista, noin 45 000, kokonaismäärästä 55 000, sallittiin muistella vain teollista menneisyyttään.
Miljoonakaupungin turistit vaativat kuitenkin aina uusiutuvia elämyksiä. Yksin kuoreltaan pompöösi Kymenlaakson museo ei jaksanut alkuunkaan houkuttaa, eikä Merimuseon köyhät tavaravalikoimat jaksaneet nostattaa tunnelmaa. Toriparkki sen kuin rapistui. Edustava kalanäyttely ei innostanut massoja matkustamiseen. Koko kaupungin "elävän keskustan" vanheneva rakennuskanta korosti provinssin ominaisuutta. Miten uusi kulttuurijohtaja suhtautuu valtakunnalliseen harhatietoon?
Museon henkilökunnan kova ponnistelu kävijöiden lisäämiseksi ei rakennuksen tuotoissa näkynyt missään. Kaupungin taseessa yhdistetty museo pysyi ikuisesti jatkuvana taakkana. Kävijätavoitteet asetettiin kaupungin käskystä nyt todella alas. Suuret unelmat sen sijaan jatkuivat. Kantasatamasta rakennettaisiin museolle oikea tukialue, maksoi mitä tahansa. Samalla kuin konsulttien laskut kasvoivat, todellisuuden taju kaupungin johdossa katosi.
Kommentit