Häpeä

Autolla on helpompi ajaa eteen päin kuin pakittaa. Sama totuus käy, kun verrataan kuntaa ja sen taloutta. Tuntuu häpeälliseltä lukea paikallisen sanomalehden pitkiä rivejä, jotka käsittelevät kaupunkimme talouden tulevaisuutta. Velaksi elämisen valhemaailma muuttuu hetkessä toiseksi. Kauniit tulevaisuuden värivalot etääntyvät ja paikkakunnalle vakiona kuuluvat yt:t ulottuvat nyt myös, uutisten mukaan, kunnalliselle alalle. Vihdoinkin. Köyhyys kattaa nyt lähes kaiken.

Tietyllä tapaa kunnallispoliitikkomme ovat esiintyneet laidastaan robinhoodeina. Pieni ihminen on saanut kaupungin eduilta elämäntarpeensa, mutta kiehtovaa komeuttakaan ei ole kierretty. Valheellisen suurena valtakunnan kesätapahtumana myydyt Meripäivät, paikkakunnan tyyliin sopimaton museorakentaminen, kaikenlaiset konsulttiselvitykset, kulut ja -sopimukset, ja nyt ylhäiseen, kansainväliseen tasoon ulottuva suunnitelma itsensä nostamisella tukasta rikkauteen.

Missä maailmassa kaupunginvaltuutetut ovat oikein eläneet?  Siirryytäänkö lukiokäynnissä toisen maailmansodan jälkeiseen, vaneriseinäisen bussin rämistelevään aikaan? Siirtyvätkö kirjastot ja koulut osittaiseen lakkauttamiseen? Luovutaanko opettajien palkkauksessa vuosikymmenien perinteestä? Lakkautaanko päiväkodinjohtajien ja kirjastonhoitajien virkoja? Arvioidaanko joukkoliikenteen reitit uudelleen? Kokevatko kansalaisten itsensä tekemät ehdotukset näin kyseenlaisen kunnian?

Syy kaikkeen on vain se, että tulot eivät ole kattaneet menoja. On tehty värikkäitä suunnitelmia ja ennen kaikkea, kunnallisia velkayhtiöitä rakennellen, eletty valhein velaksi. Lähes kaikki riskit ovat sitten pahimmillaan toteutuneet. Onnettomia tässä tilanteessa olemme - me. Onnettomia siksi, ettemme kuunnelleet varoituksia, joita on taatusti vuosien mittaan tarpeeksi ollut. Mutta kyllä me tästäkin selviämme. Henkilövaihdoksia kokien. Niin aina tuppaa demokratiassa käymään.