Siirry pääsisältöön

Kyminlinna

Kyminlinnan menneisyys on lahja laaksokunnan matkailulle. Pietarilaisille, niin kuin muillekin, syntyy jopa inhimillinen tarve juuri linnoituksen kohdalla matkalla Helsinkiin. Inhimillisellä tarpeellahan on tapana synnyttää jos jonkinlaista talouteen liittyvää toimintaa. Tietoa marsalkka Suvorovin linnoituksesta kannattaa jankuttaa valtaa pitäville. Varsinkin nyt, kun suuret muutokset kaupungin hallinnossa ovat huomista päivää. Ei yksin Kotkassa. Koko maailma yskii ja kuplii.

Yhdistäkäämme siis mielikuvitus siihen oletettavaan hetkeen, jolloin E18 -valtatie valmistuu. Ei kannata pohtia, millä keinoin Minskin sopimus saa ratkaisunsa, se aukaisee solmunsa joka tapauksessa. Muotoilu siihen vaikka jäädyttämisestä kyllä löytyy. Vuosiluku ja kuukausi piileskelevät vain hakusessa. Mutta Kyminlinna täytyy nyt löytää. Suunnittelu vie oman aikansa ja kaikki sen ajatukset eivät ehkä toteudu. Sen Vellamo kalleudellaan parhaiten todisti.

Lyödään siis useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Puutarhatoimisto kannattaisi valjastaa erikoistehtävään, niin kauan kuin se pysyy vankoissa käsissä. Silkkinen silinterihattu tarjolle, eläkkeeseen korjaus ja sieltä syntyy matkailusuunnitelma Suvorovin Kyminlinnaan. Tottakai syttyisi heti mielipidekilpailu Merikaupunki Kotkan ja arvokkaan matkailukohteen välille, Ajassa oleminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Keskustaksi kutsuminen jää siinä sivuseikaksi.

Nyt kun kassaan kolahtaa rahaa, tarvittaisiin Kyminlinnan modernisointiin vankasti johdettu suunnittelutiimi. Tietysti tarvitaan kaikkein ensimmäiseksi julkivallan päätös ja päälle puisto-osaston johdon suostumus. Suunnitelma tarvitaan, koska tuohon suuntaan maailma on muuttumassa. Alkuhämmästelyn jälkeen suunnitelma saattaisi sisältää vaikka uusia opintosuuntia insinööreillemme. Museovirasto voisi innostua näin aktiivisesta ja kiihottavasta pilottiprojektista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…