Siirry pääsisältöön

Venäjä

Jos muutos yhteiskunnassa on raju, siitä Venäjän presidentti Vladimir Putin hermostuu. Sen tähden yhteiskunnan toimet pyritään pitämään aina samanlaisena, muuttumattomana. Presidenttiä varoittavat 2011 tapahtuneet kaduilla pidetyt mielenosoitukset. Periaatteessa Putin haluaisi yhteiskuntaan tarpeellisia muutoksia, mutta koska pienikin muutos aiheuttaa heti liikahduksia myös muualla, on seurauksena seisovuuden tila.

Näin kaikki uudistukset ovat myrkkyä Putinin vallalle. Oikeita vaaleja ei voi järjestää, valta täytyy varmistaa, koska oppositiota ei saa päästää syntymään. Kerran Putin on säikähtänyt kunnolla, toista kertaa niin ei tapahdu. Paljon muutosta siitä huolimatta on täytynyt presidentin ajatuksiin sisältyä. Sotshin olympialaisten huumassa ja sen seurauksena Krimin valloitus kepulikonstein ovat ohi. Miehet vihreissä sotilaspuvuissa aiheuttivat arvaamattomat vaikeudet jo heti ilmestyttyään.

Putinin vaikeudet näkyvät selvimmin etelässä. Syyrian sota on tuonut valtiolle kustannuksia, joita ei ole osattu ollenkaan arvioida. Tämä vie ajatuksen johtopäätökseen, että vain muutamat uudet aseet ovat näytillä. Umpiruostuneet telaketjut pysyvät varikoilla piilossa.  Rahaa ei Putinillakaan riitä mihin vain. Öljyrahasto tuppaa supistumaan samanaikaisesti kun Venäjän keskiluokalle on pakko tarjota edes hiukan näkymiä länsimaisesta elintasosta.

Entä miten sujuisi pohjoisessa, valloitusretki Suomeen? Sotilasmatematiikka on laskenut, että Suomen kokonaan valtaus tarvitsisi noin pari miljoonaa ensiluokan, eri aselajien sotilasta. Alakurtin varusmiespataljoona ei siis suomalaisia hermostuta.  Valloittavista sotilaista kaatuu kaupunkisodassa, taas sotilasmatematiikan mukaaan, kahdesta miljoonasta useampi satatuhatta. Sekin hyökkystoimi osoittautuu liian kalliiksi. Tekisi mieli ehdottaa yhteistyötä. Tulisi isoin summin halvemmaksi.

Mutta Venäjänkin presidentti vanhenee ja joskus vallanvaihdon on välttämättä tapahduttava. Kapinaa tuskin silloinkaan syntyy Pietarin ja Moskovan tai muidenkaan suurimpien kaupunkien lattekahviloissa. Kansalaisten annetaan sillä välin maistella länsimaalaisutta. Putin pysyy vallassa toistaiseksi. Tuleeko meille ikävä Putinin aikaa? Voi niinkin käydä. Mutta se täytyy aina muistaa ettei torjuntaan pystyvää puolustuslaitosta ja sen taistelukykyä synnytetä aivan hetkessä.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…