Siirry pääsisältöön

Venäjä

Jos muutos yhteiskunnassa on raju, siitä Venäjän presidentti Vladimir Putin hermostuu. Sen tähden yhteiskunnan toimet pyritään pitämään aina samanlaisena, muuttumattomana. Presidenttiä varoittavat 2011 tapahtuneet kaduilla pidetyt mielenosoitukset. Periaatteessa Putin haluaisi yhteiskuntaan tarpeellisia muutoksia, mutta koska pienikin muutos aiheuttaa heti liikahduksia myös muualla, on seurauksena seisovuuden tila.

Näin kaikki uudistukset ovat myrkkyä Putinin vallalle. Oikeita vaaleja ei voi järjestää, valta täytyy varmistaa, koska oppositiota ei saa päästää syntymään. Kerran Putin on säikähtänyt kunnolla, toista kertaa niin ei tapahdu. Paljon muutosta siitä huolimatta on täytynyt presidentin ajatuksiin sisältyä. Sotshin olympialaisten huumassa ja sen seurauksena Krimin valloitus kepulikonstein ovat ohi. Miehet vihreissä sotilaspuvuissa aiheuttivat arvaamattomat vaikeudet jo heti ilmestyttyään.

Putinin vaikeudet näkyvät selvimmin etelässä. Syyrian sota on tuonut valtiolle kustannuksia, joita ei ole osattu ollenkaan arvioida. Tämä vie ajatuksen johtopäätökseen, että vain muutamat uudet aseet ovat näytillä. Umpiruostuneet telaketjut pysyvät varikoilla piilossa.  Rahaa ei Putinillakaan riitä mihin vain. Öljyrahasto tuppaa supistumaan samanaikaisesti kun Venäjän keskiluokalle on pakko tarjota edes hiukan näkymiä länsimaisesta elintasosta.

Entä miten sujuisi pohjoisessa, valloitusretki Suomeen? Sotilasmatematiikka on laskenut, että Suomen kokonaan valtaus tarvitsisi noin pari miljoonaa ensiluokan, eri aselajien sotilasta. Alakurtin varusmiespataljoona ei siis suomalaisia hermostuta.  Valloittavista sotilaista kaatuu kaupunkisodassa, taas sotilasmatematiikan mukaaan, kahdesta miljoonasta useampi satatuhatta. Sekin hyökkystoimi osoittautuu liian kalliiksi. Tekisi mieli ehdottaa yhteistyötä. Tulisi isoin summin halvemmaksi.

Mutta Venäjänkin presidentti vanhenee ja joskus vallanvaihdon on välttämättä tapahduttava. Kapinaa tuskin silloinkaan syntyy Pietarin ja Moskovan tai muidenkaan suurimpien kaupunkien lattekahviloissa. Kansalaisten annetaan sillä välin maistella länsimaalaisutta. Putin pysyy vallassa toistaiseksi. Tuleeko meille ikävä Putinin aikaa? Voi niinkin käydä. Mutta se täytyy aina muistaa ettei torjuntaan pystyvää puolustuslaitosta ja sen taistelukykyä synnytetä aivan hetkessä.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...