Siirry pääsisältöön

Epäluulo

Lukaisin SK 35:sta muutaman artikkelin ja pysähdyin väärinkäsityksiin, jotka kuulemma ovat tavallisia Venäjällä. Tietojen erehdyttämiä ollaan  myös koto-Suomessa. Saako näihin lainkaan puuttua, mediaihmiset kun ovat aika herkkiä. Poimin esiin joitakin, jotka esiintyvät useimmiten. Aloitan vaikka musiikista. Katsoin Norjan Eurooppa-konserttia. Suomalaisetko sinfoniaorkestereiden johtajatko hallitsevat maailmaa? Eivät kai, sillä tämä näytti aivan Berliinin filharmonikoilta.

Onko median kehuskelun ylimittaisuutta, että kotimaiset sinfoniaorkesteriden johtajat hallitsevat sinfoniamusiikin ihan kaikkialla. Totuus lienee, että sinfoniaorkestereita musisoi ainakin satoja eri puolilla maailmaa ja suomalaisten johtamia niistä todella pieniä prosentteja. Kaikki kunnia kotimaisille musiikin taitajille, mutta joskus niitä soisi sentään verrattavan koko maailmassa tapahtuviin - saman tason taiturointeihin. Pieni maa ja kansa sen mukainen.

Prosessissa on pari ongelmaa. Tietoa panttaamalla saavutetaan juuri se tarkoitus, joka on haluttu antaa: suomalaiset kyvyt hallitsevat musiikin. Tällaisen epämääräisyyden hyväksymällä media syyllistyy huiskimiseen, joka johta näppäräsormisuuteen politiikan alueella. Lähestyvät vaalit panevat hohkamaan sitä ja tätä, puoluetoimistot syöttävät usein painokelvotonta tekstiä. Median kunniaksi kohotettakoon toki jarrutusta tässä on tapahtunut ja eniten vallan kaikkein hullummissa lausunnoissa.

Ilslamisaatio ja synnytystalkoot painivat kyllä eri sarjoissa. Siksi niitä ei voi edes sanavalintoina asettaa verrokeiksi. Toinen painottaa vihaa, toinen taas, aika viattomasti, yhteistä ponnistelua. Kyllä Gallup-tilastotkin erehtyvät joskus. Brexitkin venyy ja paukkuu. Toteutuuko edes koskaan? Myös medialle hyväksytään pieni huolimattomuus! Huteja pääsee kaikilta. Tuskin sos.dem.puolue haluaisi vanhaan maailmaan, jossa mies päätti kaiken ja vaimon osa oli vain synnyttää.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Yhteismoka

Liian harvat, niin demareissa kuin oikeistossakin, tajuavat sen menetyksen suuruutta, jonka kansamme on muutamassa vuodessa kärsinyt: Jo 41 valtavaa paperikonetta on jouduttu kysynnän puutteen takia pysäyttämään.  Lisäksi ei Nokia enää valmista matkapuhelimia, jotka aikanaan toivat melkoisen veromäärän valtion kassaan. Menetys on siis suunnaton. Sitä ei millään Antti Rinteen taikasanalla takaisin saa, ei sitten missään muodossa. Maailma muuttuu, sitä ei estä mikään. Uusi maailma vaatii uudet tuotteet ja uuden järjestyksen. Mikään koulutusraha ei kykene äkkiä luomaan ihan uutta. Velkakello tikittää ja samanaikaisesti SAK.n propaganda jauhaa ja pauhaa. Järkevä osa kansasta alkaa jo tuskastua lakkouhkailuihin, joista ensimmäistä, odotellaan  metsäkonealalla 11,01.2016. Kysymyksessä olisi siis varsinaisen lakkoaallon esivaihe. Muistutus siitä voimasta ja vallasta, jota ei tässä tilanteessa kannata käyttää. Mutta taistelumuskelit ovat molemmilla puolilla olleet tarpeeksi jo näy...