Siirry pääsisältöön

Epäluulo

Lukaisin SK 35:sta muutaman artikkelin ja pysähdyin väärinkäsityksiin, jotka kuulemma ovat tavallisia Venäjällä. Tietojen erehdyttämiä ollaan  myös koto-Suomessa. Saako näihin lainkaan puuttua, mediaihmiset kun ovat aika herkkiä. Poimin esiin joitakin, jotka esiintyvät useimmiten. Aloitan vaikka musiikista. Katsoin Norjan Eurooppa-konserttia. Suomalaisetko sinfoniaorkestereiden johtajatko hallitsevat maailmaa? Eivät kai, sillä tämä näytti aivan Berliinin filharmonikoilta.

Onko median kehuskelun ylimittaisuutta, että kotimaiset sinfoniaorkesteriden johtajat hallitsevat sinfoniamusiikin ihan kaikkialla. Totuus lienee, että sinfoniaorkestereita musisoi ainakin satoja eri puolilla maailmaa ja suomalaisten johtamia niistä todella pieniä prosentteja. Kaikki kunnia kotimaisille musiikin taitajille, mutta joskus niitä soisi sentään verrattavan koko maailmassa tapahtuviin - saman tason taiturointeihin. Pieni maa ja kansa sen mukainen.

Prosessissa on pari ongelmaa. Tietoa panttaamalla saavutetaan juuri se tarkoitus, joka on haluttu antaa: suomalaiset kyvyt hallitsevat musiikin. Tällaisen epämääräisyyden hyväksymällä media syyllistyy huiskimiseen, joka johta näppäräsormisuuteen politiikan alueella. Lähestyvät vaalit panevat hohkamaan sitä ja tätä, puoluetoimistot syöttävät usein painokelvotonta tekstiä. Median kunniaksi kohotettakoon toki jarrutusta tässä on tapahtunut ja eniten vallan kaikkein hullummissa lausunnoissa.

Ilslamisaatio ja synnytystalkoot painivat kyllä eri sarjoissa. Siksi niitä ei voi edes sanavalintoina asettaa verrokeiksi. Toinen painottaa vihaa, toinen taas, aika viattomasti, yhteistä ponnistelua. Kyllä Gallup-tilastotkin erehtyvät joskus. Brexitkin venyy ja paukkuu. Toteutuuko edes koskaan? Myös medialle hyväksytään pieni huolimattomuus! Huteja pääsee kaikilta. Tuskin sos.dem.puolue haluaisi vanhaan maailmaan, jossa mies päätti kaiken ja vaimon osa oli vain synnyttää.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…