Siirry pääsisältöön

Taivastelua

Vuonna 2017 alettiin rakentaa 43 000 asuntoa. Kaistapäisiä ennätysvuosia ei silti kyetty lähestymään. Vuosina 1973 ja 1974 myllyt pyörittivät betonia elementtilaitoksissa vielä enemmän, 73 000 asuntoa valmistui. Presidentti Kekkosen ajan Suomi urbanisoitui. Kerrostaloja kohosi keskustoihin ja niiden lähialueille. Sinkkujen yhä lisääntyessä asunnot pienenivät, 40 neliötä riitti. Senioriasunnoissa kulki samaan suuntaan. Myös sijoittajat suosivat siihen aikaan pieniä asuntoja. Niitä oli helppoa vuokrata.
Se oli kehityksen suunta.

Avioerot lisääntyivät ja kehitys synnytti jättirakennuksia. Asunnot, kauppakeskukset ja toimistotilat yhtyivät kokonaisuuksiksi. Syke kiihtyi. Kahvilat ja kaupat yleistyivät. City-asuminen tuli muotiin. Se helpotti arkea sanottiin. Ekologisuus käsitteenä korostui. Puolueena alkoi Vihreiden eteenpäinmeno  . Hiilikaivoksia haluttiin sulkea, atomivoimalaitokset kirottiin, koulutusta hoettiin. Lopputuloksesta ei niin väliä. Tietysti mielipide-ero sai aikaan taistelua. Demokratiassa kun taistellaan, aina eduskuntaa myöten.

Kaiken kehityessä kaupunkien piirteet muokaantuivat. Myös maaseutu heräsi vaatimaan. Kaikki halusivat yhtäaikaa  sykkiä 24/7 rytmissä. Korkeita rakennuksia ruvettiin suunnittelemaan maakuntiin. Omakotiasutus vaikutti tilaa omistavalta niin suomalaiselta. Kauppakeskuksia synnytettin sinne ja tänne. Tuntui, että liikaakin! Näköaloista odotettiin maksettavan kultarahaa. Tampereella, korkeasta tornitalosta, arkkitehdit suunittelivat jopa kolmen samanaikaisen järven näköalaa! Siihen suuntaan oltiin viemässä rakennuskulttuuriamme!

Nokian tuho ja sen seuraukset opettivat meitä. Vai opettivatko? Mitä? Käykö meiltä uuden Sammon takominen, nyt intialaisen Surin johdolla? Väikkyykö tähdenlento vai syntyykö vankka tulevaisuus? Näyttää siltä, että jatkamme varojemme sijoittelua ainakin toistaiseksi bulkkituotteisiin. Emme luota siis palveluihin, väkeviin tisleihin, pelien vientiin, tekstiileihin ym., nyt pieniin.. Luetella voisi vaikka pitkän listan mahdollisuuksia. Rakennamme edelleen suuria koneita, jotka ovat sitten pahan päivän tullen vaikeita myydä. Olemme suomalaisia. Siksi teemme niin kuin teemme.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean