Vuonna 2017 alettiin rakentaa 43 000 asuntoa. Kaistapäisiä ennätysvuosia ei silti kyetty lähestymään. Vuosina 1973 ja 1974 myllyt pyörittivät betonia elementtilaitoksissa vielä enemmän, 73 000 asuntoa valmistui. Presidentti Kekkosen ajan Suomi urbanisoitui. Kerrostaloja kohosi keskustoihin ja niiden lähialueille. Sinkkujen yhä lisääntyessä asunnot pienenivät, 40 neliötä riitti. Senioriasunnoissa kulki samaan suuntaan. Myös sijoittajat suosivat siihen aikaan pieniä asuntoja. Niitä oli helppoa vuokrata.
Se oli kehityksen suunta.
Avioerot lisääntyivät ja kehitys synnytti jättirakennuksia. Asunnot, kauppakeskukset ja toimistotilat yhtyivät kokonaisuuksiksi. Syke kiihtyi. Kahvilat ja kaupat yleistyivät. City-asuminen tuli muotiin. Se helpotti arkea sanottiin. Ekologisuus käsitteenä korostui. Puolueena alkoi Vihreiden eteenpäinmeno . Hiilikaivoksia haluttiin sulkea, atomivoimalaitokset kirottiin, koulutusta hoettiin. Lopputuloksesta ei niin väliä. Tietysti mielipide-ero sai aikaan taistelua. Demokratiassa kun taistellaan, aina eduskuntaa myöten.
Kaiken kehityessä kaupunkien piirteet muokaantuivat. Myös maaseutu heräsi vaatimaan. Kaikki halusivat yhtäaikaa sykkiä 24/7 rytmissä. Korkeita rakennuksia ruvettiin suunnittelemaan maakuntiin. Omakotiasutus vaikutti tilaa omistavalta niin suomalaiselta. Kauppakeskuksia synnytettin sinne ja tänne. Tuntui, että liikaakin! Näköaloista odotettiin maksettavan kultarahaa. Tampereella, korkeasta tornitalosta, arkkitehdit suunittelivat jopa kolmen samanaikaisen järven näköalaa! Siihen suuntaan oltiin viemässä rakennuskulttuuriamme!
Nokian tuho ja sen seuraukset opettivat meitä. Vai opettivatko? Mitä? Käykö meiltä uuden Sammon takominen, nyt intialaisen Surin johdolla? Väikkyykö tähdenlento vai syntyykö vankka tulevaisuus? Näyttää siltä, että jatkamme varojemme sijoittelua ainakin toistaiseksi bulkkituotteisiin. Emme luota siis palveluihin, väkeviin tisleihin, pelien vientiin, tekstiileihin ym., nyt pieniin.. Luetella voisi vaikka pitkän listan mahdollisuuksia. Rakennamme edelleen suuria koneita, jotka ovat sitten pahan päivän tullen vaikeita myydä. Olemme suomalaisia. Siksi teemme niin kuin teemme.
Se oli kehityksen suunta.
Avioerot lisääntyivät ja kehitys synnytti jättirakennuksia. Asunnot, kauppakeskukset ja toimistotilat yhtyivät kokonaisuuksiksi. Syke kiihtyi. Kahvilat ja kaupat yleistyivät. City-asuminen tuli muotiin. Se helpotti arkea sanottiin. Ekologisuus käsitteenä korostui. Puolueena alkoi Vihreiden eteenpäinmeno . Hiilikaivoksia haluttiin sulkea, atomivoimalaitokset kirottiin, koulutusta hoettiin. Lopputuloksesta ei niin väliä. Tietysti mielipide-ero sai aikaan taistelua. Demokratiassa kun taistellaan, aina eduskuntaa myöten.
Kaiken kehityessä kaupunkien piirteet muokaantuivat. Myös maaseutu heräsi vaatimaan. Kaikki halusivat yhtäaikaa sykkiä 24/7 rytmissä. Korkeita rakennuksia ruvettiin suunnittelemaan maakuntiin. Omakotiasutus vaikutti tilaa omistavalta niin suomalaiselta. Kauppakeskuksia synnytettin sinne ja tänne. Tuntui, että liikaakin! Näköaloista odotettiin maksettavan kultarahaa. Tampereella, korkeasta tornitalosta, arkkitehdit suunittelivat jopa kolmen samanaikaisen järven näköalaa! Siihen suuntaan oltiin viemässä rakennuskulttuuriamme!
Nokian tuho ja sen seuraukset opettivat meitä. Vai opettivatko? Mitä? Käykö meiltä uuden Sammon takominen, nyt intialaisen Surin johdolla? Väikkyykö tähdenlento vai syntyykö vankka tulevaisuus? Näyttää siltä, että jatkamme varojemme sijoittelua ainakin toistaiseksi bulkkituotteisiin. Emme luota siis palveluihin, väkeviin tisleihin, pelien vientiin, tekstiileihin ym., nyt pieniin.. Luetella voisi vaikka pitkän listan mahdollisuuksia. Rakennamme edelleen suuria koneita, jotka ovat sitten pahan päivän tullen vaikeita myydä. Olemme suomalaisia. Siksi teemme niin kuin teemme.
Kommentit