Siirry pääsisältöön

Taivastelua

Vuonna 2017 alettiin rakentaa 43 000 asuntoa. Kaistapäisiä ennätysvuosia ei silti kyetty lähestymään. Vuosina 1973 ja 1974 myllyt pyörittivät betonia elementtilaitoksissa vielä enemmän, 73 000 asuntoa valmistui. Presidentti Kekkosen ajan Suomi urbanisoitui. Kerrostaloja kohosi keskustoihin ja niiden lähialueille. Sinkkujen yhä lisääntyessä asunnot pienenivät, 40 neliötä riitti. Senioriasunnoissa kulki samaan suuntaan. Myös sijoittajat suosivat siihen aikaan pieniä asuntoja. Niitä oli helppoa vuokrata.
Se oli kehityksen suunta.

Avioerot lisääntyivät ja kehitys synnytti jättirakennuksia. Asunnot, kauppakeskukset ja toimistotilat yhtyivät kokonaisuuksiksi. Syke kiihtyi. Kahvilat ja kaupat yleistyivät. City-asuminen tuli muotiin. Se helpotti arkea sanottiin. Ekologisuus käsitteenä korostui. Puolueena alkoi Vihreiden eteenpäinmeno  . Hiilikaivoksia haluttiin sulkea, atomivoimalaitokset kirottiin, koulutusta hoettiin. Lopputuloksesta ei niin väliä. Tietysti mielipide-ero sai aikaan taistelua. Demokratiassa kun taistellaan, aina eduskuntaa myöten.

Kaiken kehityessä kaupunkien piirteet muokaantuivat. Myös maaseutu heräsi vaatimaan. Kaikki halusivat yhtäaikaa  sykkiä 24/7 rytmissä. Korkeita rakennuksia ruvettiin suunnittelemaan maakuntiin. Omakotiasutus vaikutti tilaa omistavalta niin suomalaiselta. Kauppakeskuksia synnytettin sinne ja tänne. Tuntui, että liikaakin! Näköaloista odotettiin maksettavan kultarahaa. Tampereella, korkeasta tornitalosta, arkkitehdit suunittelivat jopa kolmen samanaikaisen järven näköalaa! Siihen suuntaan oltiin viemässä rakennuskulttuuriamme!

Nokian tuho ja sen seuraukset opettivat meitä. Vai opettivatko? Mitä? Käykö meiltä uuden Sammon takominen, nyt intialaisen Surin johdolla? Väikkyykö tähdenlento vai syntyykö vankka tulevaisuus? Näyttää siltä, että jatkamme varojemme sijoittelua ainakin toistaiseksi bulkkituotteisiin. Emme luota siis palveluihin, väkeviin tisleihin, pelien vientiin, tekstiileihin ym., nyt pieniin.. Luetella voisi vaikka pitkän listan mahdollisuuksia. Rakennamme edelleen suuria koneita, jotka ovat sitten pahan päivän tullen vaikeita myydä. Olemme suomalaisia. Siksi teemme niin kuin teemme.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…