Siirry pääsisältöön

Hieman kirpaisee, mutta ei hätää

Kaupunkimme makaa ja odottaa suuria taloustapahtumia. Pienillä ei enää kannata pelailla. Ruplan heikkeneminen merkitsee täällä melkoisesti satsatulle matkailulle paljon. Jo tästäkin syystä venäläisostojen lakastuminen voi merkitä, että jokapäiväinen kassanhoito pakottaa Kotkan lopunkin oman sähköomaisuutensa myyntiin. Niin, mikäli yhtiösopimukselta siihen saadaan lupa. Kotkan Energia Oy on ennenkin pyrkinyt räväköihin operaatioihin. Retki Baltiaan ja muitakin tappiollisia harhailuja löytyy sen historiasta.

Kaupunginjohtajamme sykkii positiivisuutta. Hänen optimisminsa tuntee siitä, että hän näkee saman juomalasin puoliksi täytenä, pessimisti taas puoliksi tyhjänä. Kuulun vakaasti kaupunkimme pessimisteihin ja oletan, ettei talouttamme pelasta enää mikään pikkusumma. Tämä asenteeni sai taas uutta kipinää siitä tilinpäätöksemme ennakkotiedosta, että yhteinen velkataakkamme, joka muutenkin on maamme kärjessä, kasvoi tilivuonna lisää 12,3 miljoonaa euroa. Oikeastaan enemmän, sillä emmehän me tiedä paljonko on jätetty tarkoituksella maton alle. Herää kysymys, voidaanko nykyisten säästöjen jälkeen enää saada kovin paljon uutta tukittavaa aikaan?

Jos ihan vakavasti suhtaudutaan kaupungin omistamien rakennusten korjausvelkaan ja muihin taseesta piilossa oleviin menoihin, kriisikunnan kriteerit ovat jo täyttyneet. Mikä sitten estää Kotkaa lankeamasta kuntakriteerien kaikkein mustimpaan kuiluun? Valtiovaltaa ja Kuntarahoitusta ei juuri tällä hetkellä saada apuun, koska vielä suuremmat ongelmat odottavat korkeissa portaissa omia ratkaisujaan. Pelastava pakettia Kotkalle ei ole helppo rakentaa. Oletettavaa kuitenkin on, että valtiovalta tulee lopulta sovittelijaksi valtakunnalle tämän mittaluokan kuntaongelmaan.

Vähemmän diplomaattisesti ajatuksiaan laukaiseva kenraali Hägglund on tunnettu urheiluporukan pukusuojaan kuuluvista letkauksistaan. Televisiossa hän tällä kertaa avasi suunsa oikeassa asiassa; ei tähän maahan kannata minkään sotajoukon kutsumatta tulla. Armeijamme taistelee taktiikallaan jokaista maahntunkeutujaa vastaan ja tekee sen kuolettavalla teholla; tänne ei ilmaiseksi ole asiaa. Maamme puolustus kuuluu monista yksityiskohdista johtuen myös muille Pohjoismaille. Puolustustaktiikkamme on sen mukainen. Ei hätää, oman käsityksemme kansainvälisestä oikeudesta voimme rauhassa pitää omanamme.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…