Siirry pääsisältöön

Hieman kirpaisee, mutta ei hätää

Kaupunkimme makaa ja odottaa suuria taloustapahtumia. Pienillä ei enää kannata pelailla. Ruplan heikkeneminen merkitsee täällä melkoisesti satsatulle matkailulle paljon. Jo tästäkin syystä venäläisostojen lakastuminen voi merkitä, että jokapäiväinen kassanhoito pakottaa Kotkan lopunkin oman sähköomaisuutensa myyntiin. Niin, mikäli yhtiösopimukselta siihen saadaan lupa. Kotkan Energia Oy on ennenkin pyrkinyt räväköihin operaatioihin. Retki Baltiaan ja muitakin tappiollisia harhailuja löytyy sen historiasta.

Kaupunginjohtajamme sykkii positiivisuutta. Hänen optimisminsa tuntee siitä, että hän näkee saman juomalasin puoliksi täytenä, pessimisti taas puoliksi tyhjänä. Kuulun vakaasti kaupunkimme pessimisteihin ja oletan, ettei talouttamme pelasta enää mikään pikkusumma. Tämä asenteeni sai taas uutta kipinää siitä tilinpäätöksemme ennakkotiedosta, että yhteinen velkataakkamme, joka muutenkin on maamme kärjessä, kasvoi tilivuonna lisää 12,3 miljoonaa euroa. Oikeastaan enemmän, sillä emmehän me tiedä paljonko on jätetty tarkoituksella maton alle. Herää kysymys, voidaanko nykyisten säästöjen jälkeen enää saada kovin paljon uutta tukittavaa aikaan?

Jos ihan vakavasti suhtaudutaan kaupungin omistamien rakennusten korjausvelkaan ja muihin taseesta piilossa oleviin menoihin, kriisikunnan kriteerit ovat jo täyttyneet. Mikä sitten estää Kotkaa lankeamasta kuntakriteerien kaikkein mustimpaan kuiluun? Valtiovaltaa ja Kuntarahoitusta ei juuri tällä hetkellä saada apuun, koska vielä suuremmat ongelmat odottavat korkeissa portaissa omia ratkaisujaan. Pelastava pakettia Kotkalle ei ole helppo rakentaa. Oletettavaa kuitenkin on, että valtiovalta tulee lopulta sovittelijaksi valtakunnalle tämän mittaluokan kuntaongelmaan.

Vähemmän diplomaattisesti ajatuksiaan laukaiseva kenraali Hägglund on tunnettu urheiluporukan pukusuojaan kuuluvista letkauksistaan. Televisiossa hän tällä kertaa avasi suunsa oikeassa asiassa; ei tähän maahan kannata minkään sotajoukon kutsumatta tulla. Armeijamme taistelee taktiikallaan jokaista maahntunkeutujaa vastaan ja tekee sen kuolettavalla teholla; tänne ei ilmaiseksi ole asiaa. Maamme puolustus kuuluu monista yksityiskohdista johtuen myös muille Pohjoismaille. Puolustustaktiikkamme on sen mukainen. Ei hätää, oman käsityksemme kansainvälisestä oikeudesta voimme rauhassa pitää omanamme.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha