Siirry pääsisältöön

Maamme puolustaminen

Eversti evp. Arto Nokkala on käyttänyt Reserviläinen numerossa 3/2014 puheenvuoron sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Kirjoitus ilmestyi samaan aikaan, kun yleinen keskustelu Krimin tapahtumista ja siihen liittyen Suomen maanpuolustuksesta käynnistyi vauhtiin. Ev.evp.Nokkala tunnetaan luonteeltaan isänmaallisena, mutta samalla maltillisena alan ammattihenkilönä. Hänen periaatteitaan kuullaan niin maanpuolustuksen suunnittelussa kuin aktiivisesti toimivissa reserviupseeripiireissä.

Ammattipiireissä ev. Nokkala luokitellaan enemmän sotilaallisen valmiuden varaajaksi kuin kansainvälisen rauhanturvaamisen hohtoa kiillottavaksi. Hän siis kannattaa ensisijaisesti ja enemmän omaa kypärää ja maastopukua sotilaan ulkoasuna kuin töyhtöhattua ja paraativaatteita. Tähän ei sisälly vähääkään Suomen rauhanturvatoiminnan väheksymistä. Puolustusvoimat voidaan symbolisesti hetkessä kyllä lopettaa, mutta sotaa ehkäisevän puolustuskyvyn luominen uudestaan, ei vain sormia napsauttaen, käy. Mitään aikalisää kriisitilanteissa ei sitä paitsi anneta.

Ruotsin rooli herättää tänään kriittistä keskustelua. Maan armeijan taistelunhalua ja puolustuskykyä ei pidetä enää kestävänä tosi paikan tullen. Kaikkea hyvää on jatkunut liian kauan. Ruotsin puolustusministerikin sanoi tv:ssä maan luopuneen aluepuolustuksestaan ja keskittyneen pienellä ammattiarmeijalla kansainvälisiin tehtäviin. Hämmentävä esiintyminen! Nokkalalle taas maanpuolustuksen tärkein sanoma on valtakunnallisen itsenäisyyden säilyttäminen, ei kansainvälinen näkyvyys. Yleistä asevelvollisuutta ei silloin voi hylätä.

Uuteen uhkaan, kyberrikollisuuteen voidaan varautua ja kaikki mahdollinen sitä vastaan täytyy tehdä. Huoltovarmuus pitää olla hyvin suunniteltu, puolustustahdossa ei saa horjahdella ja meihin suunnatut pelotteet täytyy median oikein suodattaa. Suomi tuskin joutuu asein puolustamaan itsenäisyyttään, ellei kriisi ole laaja-alainen. Sopivan sotamateriaalin määrä ja laatu täytyy hankkia ja säilyttää. Sotatilan henkilökohtaiseen harjoitteluun, kuten kertausharjoituksiin, täytyy löytyä varat. Yllä olevat ev.evp. Arto Nokkalan teesit on valtaosan suomalaisista helppo allekirjoittaa.

Tähän jatkoksi sopivat omatkin mielipiteet. Koko Pohjolan alueen puolustamisessa edullisinta on Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteistyö. Jokaiselle maalle tulee silloin valtioitten välisen, kirjallisen sopimukseen asettama, koosta ja panostuskyvystä riippuva rooli. Karkeasti ajateltuna Norjalle yhdessä Tanskan kanssa tulee öljyrahaston pönkittämä tärkeä elintarvikkeiden huoltovastuu ja yhteys valtameren takaiseen lend and lease -tapaiseen  sotatarvikeapuun. Sitä varten, jos ulkoa uhkailu alkaa osoittaa sotilaallisen toiminnan vakavia merkkejä, meillä pitää olla valmiina lännen kanssa pitävä yhteistoimintasopimus.

Ruotsin monipuolinen aseteollisuus vankkoine, sekä valtion että yksityisine pääomineen, saa hoitaa yhteisen sotilasmateriaalin valmistamisen ja sen kehittämisen. Suomi, kaikkien Pohjolan valtioiden tukemana, ainoana taisteluun kykenevällä aluepuolustuksellaan vartioi, ettei koko pohjoisen maanosan itsenäisyyttä miltään rajalta käsin kannata uhkailla. Koska maailman maantieteelle emme voi mitään, Pohjolassa Suomen valmiudesta paljon tulee olemaan kiinni. Miten velka vastuu ja johtosuhteet sitten siitä yhteistoiminnassa jakautuvat, se on sen ajan murhe, ja siitä riidellään erillinen sopimus yhteistoiminnan hengessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…