Siirry pääsisältöön

Pummeilla ei pärjää

Venäläiset potevat talouskriisiä.  Tästä kertovat uusimmat kehitysarviot niin uralilaisen öljyn hinnassa, kaupassa kuin matkailussakin. Viimeisimmät tiedot ulkomaisistakin matkailukohteista viittaavat samaan. Itäinen naapurimme ei ole kyennyt kasvattamaan hyvinvoivaa ja maksukelpoista keskiluokkaa siinä mitassa, mitä komeat Sotshin olympialaiset joillekin jo ehtivät enteillä. Olivatko olympialaisten lopulliset kustannukset jotain muuta, mitä järjestäjä alkuun arveli? 

Tuskinpa pietarilaisten matkustusinto talouskriisistä on mihinkään latistunut. Kyllä miljoonakaupungin jo omissaan paljon ja monenlaista nähneet kansalaiset edelleen haluavat nähdä matkailussaan, mutta jotain uutta. Kysymys on paremminkin siitä, millaisia elämyksiä matkanjärjestäjät voivat tiukentuneella rahalla vaativille asiakkailleen tarjouksiinsa saada. Kotka siitä varoittavana esimerkkinä. Uudistumista ja rahaa uudistuakseen matkailu kaipaa. Pummeilla ei pärjää. Ei matkailussakaan.

Tulevathan meille toki kesätapahtumat Tall Ship Races ja Meripäivät. Tapahtuuko niiden osanottajamäärissä muuttuneen tilanteen takia oleellista muutosta? Niissä valhe vallitsee, eikä muutosta näy. Erään kaupan keskusliikkeen johtaja arvioi silloin, kun venäläisten ostajien merkitys oli nousussa, itänaapureiden osuudeksi peräti 30 %. Nyt kun suhteet ovat haalenneet ja venäläiset melkein kadonneet, menetys onkin vain 10 %:n luokkaa. Kauneus on siis vain katsojan silmässä?

Mitä suurimmalla mielenkiinnolla seurataan ensi kesänä, jo valtakunnallisesti "Suomen vilkkaimman kesäviihdekaupungin" - Kotkan Meripäivien - menestymistä mahtavilla menestysluvuillaan. Mistä suunnasta nyt tulevat ne 230 000 vierasta Meripäiville ja melkein sama määrä suurille purjelaivoille. Ainakin kävijämäärät idästä tarkentuvat Schengen-tilastoista. Matkailu alkakoon jo tässä vaiheessa varatua kertomaan veromaksajille, paljonko jokainen ostaja jätti euroja omien hankintakustannustensa katteeksi.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…