Tuskin monikaan muistaa, että Suomi on solminut moloémpien Koreoiden kanssa suhteet jo kohta 50 vuotta sitten. Pohjois-Koreaan hoidettiin suhteita Pekingin kautta. Aluksi oltiin toiveikkaita. Pohjois-Koreaa pidettiin silloin itsenäiseksi valtioksi. Sodassa rikki menneestä valtiosta oli kohoamassa harvinaisen vauras yhteiskunta. Mutta uhkat torjuttiin suurella armeijalla. Se sai voimavaroja kokoonsa nähden riittävästi.
Kim Il-sung toimi kuin itsevaltias. Hän sijoitti valtion rahaa miten halusi. Armeija viehätti ja siitä marsalkka Kim Il-sung etsi tukijansa. Vasta kakkoseksi hän merkkasi jättimäiset pääkaupungin rakennusprojektit. Niille kahdelle hän rakensi pääpainoisestii dynastiansa. Metro valmistui kolmanneksi Aasiassa. Lentokenttää rakennettiin, vaikka lentoja puuttui. Massakatsojille rakennettiin stadion. Omituinen dynastia alkoi olla valmis. Siitä kertoi Arto Mansala Kanavassa no 2.
Mutta sotavoima houkutti yhä enemmän. Koko kansa tahtoi seurata marsalkkaansa ja yhtäjalkaa marssia. Koululaitos toimi dynastian periaatteilla. Alkoi yletön henkilökultti. Isän epäselvät urotyöt sota-aikana otettiin aapiskukkoon, mutta Pohjois-Korea alkoi jäädä taloudellisesti jälkeen ympärillä olevista valtioista. Suunniteltiin vielä dynastian tueksi suurhotllia, jota ei ole ede tähän päivään asti avattu. Talouden alamäki alkoi todella.
Vaikka omaisuuden kokoaminen pönkitti diktatuuria, Henkilökultti tarvitsi muita tukijoita. Armeija tuli silloin avuksi. Koulutus teki tehtäväänsä, ja nuori kansa näki mahdollisuuden ydinasevaltana. Sen luomiseen kansa yhdisti taloudellisen voimansa. Vaikka sitä oli Etelä-Koreaan nähden vähän, se ja hyvä onni vaikuttivat siinä määrin, että rakettitekniikka ja ydinase syntyivät. Samalla kun yhteen tavoitteeseen heitetyt rahat toimivat, oli saatava perijä dynastialle.
Suureksi seuraajaksi nimetty poika - Kim Jong-un tuli kansan rakastamaksi valtiaaksi. Pohjois-Korea eli yhä sotaa muistuttavissa olosuhteissa ja kansa näki vaikka nälkää, päästäkseen tavoitteeseensa. Sen se saavutti. Ydinase hermostutti koko maailmaa, Japania tietysti , mutta eniten USA:ta, jossa valtaan olivat nousseet republikaanit, presdenttinä Donald Trump. Nyt maailma odottaa kahden omituisen johtajan tapaamista. Suomi ja Ruotsi on puolueettomina haluttu mukaan.
Kim Il-sung toimi kuin itsevaltias. Hän sijoitti valtion rahaa miten halusi. Armeija viehätti ja siitä marsalkka Kim Il-sung etsi tukijansa. Vasta kakkoseksi hän merkkasi jättimäiset pääkaupungin rakennusprojektit. Niille kahdelle hän rakensi pääpainoisestii dynastiansa. Metro valmistui kolmanneksi Aasiassa. Lentokenttää rakennettiin, vaikka lentoja puuttui. Massakatsojille rakennettiin stadion. Omituinen dynastia alkoi olla valmis. Siitä kertoi Arto Mansala Kanavassa no 2.
Mutta sotavoima houkutti yhä enemmän. Koko kansa tahtoi seurata marsalkkaansa ja yhtäjalkaa marssia. Koululaitos toimi dynastian periaatteilla. Alkoi yletön henkilökultti. Isän epäselvät urotyöt sota-aikana otettiin aapiskukkoon, mutta Pohjois-Korea alkoi jäädä taloudellisesti jälkeen ympärillä olevista valtioista. Suunniteltiin vielä dynastian tueksi suurhotllia, jota ei ole ede tähän päivään asti avattu. Talouden alamäki alkoi todella.
Vaikka omaisuuden kokoaminen pönkitti diktatuuria, Henkilökultti tarvitsi muita tukijoita. Armeija tuli silloin avuksi. Koulutus teki tehtäväänsä, ja nuori kansa näki mahdollisuuden ydinasevaltana. Sen luomiseen kansa yhdisti taloudellisen voimansa. Vaikka sitä oli Etelä-Koreaan nähden vähän, se ja hyvä onni vaikuttivat siinä määrin, että rakettitekniikka ja ydinase syntyivät. Samalla kun yhteen tavoitteeseen heitetyt rahat toimivat, oli saatava perijä dynastialle.
Suureksi seuraajaksi nimetty poika - Kim Jong-un tuli kansan rakastamaksi valtiaaksi. Pohjois-Korea eli yhä sotaa muistuttavissa olosuhteissa ja kansa näki vaikka nälkää, päästäkseen tavoitteeseensa. Sen se saavutti. Ydinase hermostutti koko maailmaa, Japania tietysti , mutta eniten USA:ta, jossa valtaan olivat nousseet republikaanit, presdenttinä Donald Trump. Nyt maailma odottaa kahden omituisen johtajan tapaamista. Suomi ja Ruotsi on puolueettomina haluttu mukaan.
Kommentit