Siirry pääsisältöön

Dynastia

Tuskin monikaan muistaa, että Suomi on solminut moloémpien Koreoiden kanssa suhteet jo kohta 50 vuotta sitten. Pohjois-Koreaan hoidettiin suhteita Pekingin kautta. Aluksi oltiin toiveikkaita. Pohjois-Koreaa pidettiin silloin itsenäiseksi valtioksi. Sodassa rikki menneestä valtiosta oli kohoamassa harvinaisen vauras yhteiskunta. Mutta uhkat torjuttiin suurella armeijalla. Se sai voimavaroja kokoonsa nähden riittävästi.   

Kim Il-sung toimi kuin itsevaltias. Hän sijoitti valtion rahaa miten halusi. Armeija viehätti ja siitä marsalkka Kim Il-sung etsi tukijansa. Vasta kakkoseksi hän merkkasi jättimäiset pääkaupungin rakennusprojektit. Niille kahdelle hän rakensi pääpainoisestii dynastiansa. Metro valmistui kolmanneksi Aasiassa. Lentokenttää rakennettiin, vaikka lentoja puuttui. Massakatsojille rakennettiin stadion.  Omituinen dynastia alkoi olla valmis. Siitä kertoi Arto Mansala Kanavassa no 2.

Mutta sotavoima houkutti yhä enemmän. Koko kansa tahtoi seurata marsalkkaansa ja yhtäjalkaa marssia. Koululaitos toimi dynastian periaatteilla. Alkoi yletön henkilökultti. Isän epäselvät urotyöt sota-aikana otettiin aapiskukkoon, mutta Pohjois-Korea alkoi jäädä taloudellisesti jälkeen ympärillä olevista valtioista. Suunniteltiin vielä dynastian tueksi suurhotllia, jota ei ole ede tähän päivään asti avattu. Talouden alamäki alkoi todella.

Vaikka omaisuuden kokoaminen pönkitti diktatuuria, Henkilökultti tarvitsi muita tukijoita. Armeija tuli silloin avuksi. Koulutus teki tehtäväänsä, ja nuori kansa näki mahdollisuuden ydinasevaltana. Sen luomiseen kansa yhdisti taloudellisen voimansa. Vaikka sitä oli Etelä-Koreaan nähden vähän, se ja hyvä onni vaikuttivat siinä määrin, että rakettitekniikka ja ydinase syntyivät. Samalla kun yhteen tavoitteeseen heitetyt rahat toimivat, oli saatava perijä dynastialle.

Suureksi seuraajaksi nimetty poika - Kim Jong-un tuli kansan rakastamaksi valtiaaksi. Pohjois-Korea eli  yhä sotaa muistuttavissa olosuhteissa ja kansa näki vaikka nälkää, päästäkseen tavoitteeseensa. Sen se saavutti. Ydinase hermostutti koko maailmaa, Japania tietysti , mutta eniten USA:ta, jossa valtaan olivat nousseet republikaanit, presdenttinä Donald Trump. Nyt maailma odottaa kahden omituisen johtajan tapaamista. Suomi ja Ruotsi on puolueettomina haluttu mukaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi. Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee. Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaat...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...

Leasing

Nykykieleen juurtunut leasing-sana on ilmeisesti peräisin sota-ajalta. Silloin nimittäin lainaaminen oli suurta ja talousarviot tuppasivat unohtumaan. Pääasiassa sitä käytettiin sotilastarvikkeiden siirtelyssä maasta toiseen. Paljon käytettyä sanaa on yritetty suomentaa vuokrausluotoksi, mutta se ei oikein ole kipinöinyt. Eräs epävirallinen selitys on, että sitä ei ole tarpeellistakaan niin syvällisesti ymmärtää. Vuokrausluotto sanoo kuitenkin mitä selvimmin, että kyse on luotosta - siis velasta. Vuokrausluottoa käytetään usein auton hankinnan yhteydessä, kenenkään kuvittelematta että omistaa vuokrauksen kohteen. Velkaa kyllä syntyy. Rakentamisessa tapaa tällaisen sopimuksen. Telineet ja suhteellisen pienet tuotteet ovat joskus kannattavampia vuokrata nopeaan käyttöön, kuin omistaa pitkäaikaisesti. Vuokrausluotto - tosin leasing-nimisenä - on vanhentuneesta lakitekstistä johtuen kuntien talouden nykykäytössä. Leasing onkin kuntatalouksissa saanut varsin keskeisen käytön. Laki ei ni...