Siirry pääsisältöön

Petos

Ei tästä mitään tule! Kaikki hämäävät - kaikki valehtelevat. Luin juuri vanhaa National Geographic- julkaisua no 6, jonka jo kansilehdellä sanottiin aivan  samaa. Ajattelin, että olemme todellisessa valheiden verkossa. Eivät ainoastaan poliitikot sano hämäävsti. Paavo Väyrystä on vaikea uskoa, kun ei tiedetä miloin hän jotain perustelee, milloin taas kieltää väitteensä. Armoa! Vain vähän painoa pannaan totuudelle.Siltä näyttää maailma nykymenolla.

Luottamus asiantuntjoihin on romahtanut. Mainitaan toki niitä kuullun, mutta vaietaan nimistä, ketä?
Oikeiston näkökulmasta katsottuna, vasemmisto yhdessä vihreiden kanssa tuntuu hämäänvän eniten. Jos valmistelun alaisesta sote-lainsäädännöstä puhutaan, kuka sitä todella syliinsä haluaa? Hallituksen on pakko lopulta tehdä joku ratkaisu. Myöhemmin sitä ehtii kyllä korjata. Takit kääntyvät, jos hallitus kaatuu. Siinä on demokraattisen äänestäjän tosivaikea usvasta erottaa totuutta.

Valeuutiset, joita vastaan nyt valtakunnallista tiedusteluohjelmaa mm. laaditaan, sieppaavat merkittävän osan demokratiaan uskovista omaan haaviinsa. Miksi sitten ollaan niin sinisilmäisiä?  USA:n hallitus uhkaa nyt tullimuurilla muun maailman autoteollisuutta. Onko sekin vain äänestäjäin hämäystä? Sen todellisuus ratkeaa vasta kuukausien kuluttua. Ja saavatko sääilmiöt lisävoimaa? Onko valehtelulla vielä kantavuutta?

Saammeko lumimaiseman aikaisemmin kuin olemme odottaneet? Vai tulevatko mustat talvet toistumaan. Sulavatko mannerjäätiköt nopeasti, aivan silmiemme edessä? Voimistuvatko myrskyt entisestään? Sataako niillä seuduilla lunta, jotka sukupolviin eivät ole tietäneetkään sen olemassaoloa? Tietävätkö tiedemiehetkään kirkkaasti tulevaisuuden? Mikä on maailman kohtalo tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta? Miten tavallinen tallaaja tästä kaikesta selviää?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…