Siirry pääsisältöön

Että sisälläni sykähti

Sykähdyttäjäksi tuli lehtiuutinen joulukuun 9. päivältä 2005, sellainen kellastunut lehtileike  arkistoa järjestellessäni. "Lontoon kaksikerroksiset kaupunkibussit poistetaan liikenteestä." Uutinen täydensi, että parikymmentä, aiemmin meidän puhtaaksi pesemää punaista kaupunkisymbolia, oli museotarkoitukseen säilytetty. Miksi kirjoitan tästä aiheesta? Minua uutinen kosketti siksi, että Karhulan teollisesta historiasta löytyy keskisuuri, reilusti yli 300 työntekijän yritys joka, teknillisen palvelunsa ohessa, valmisti ja markkinoi Iso-Britannian ohella automaattisia autojen pesukoneita yhteensä 24 vientimaanhan.

Menestystuote pesi USA:n NYK:issä JFK -lentokentän ajoneuvoja, Kanadassa keltaisia koulubusseja, junia Brasiliassa, erilaisia ajovälineitä Tukholmassa, Singaporessa, Sydneyssä, Moskovassa, Amsterdamissa, Brysselissä, Warsovassa, Budapestissa, Pariisissa, Wienissä, Madridissa, Lissabonissa, Kyproksella ja aikalailla muualla. Yhtiön nuori henkilöstö, joka ainutlaatuisilla saavutuksillaan hämmästytti ympäristöä, voi nyt vanhuksina, vain omat ajatukset kunnimerkkeinään, muistella tuota sykkeistä aikaa. Osa heistä on jo kuollut, osa hajallaan eläkkeellä ja loput vanhuksina eri puolilla Suomea.

Se tuotannon ja markkinoinnin iskujoukko, joka määrättiin valtaamaan sillanpää Iso- Britanniasta ja muodostamaan sinne tytäryhtiö, oli keskimäärin jopa 15 vuotta nuorempi kuin paikkakunnalla samanaikaisesti viennissä toimivien konepajojen väki. Ulkomaille valitut saivat vaativan suunnitelman. Siihen vaadittiin uutta luovan tekniikan oheen hyvä kielitaito. Silloinen Kotkan Työväenopisto perusti tälle alati kasvuhakuiselle konepajalle oman kielikoulun, jossa henkilöstöä voitiin markkinointi-iskuihin nopeimmin kouluttaa. Sekin oli siihen aikaan harvinaista, oikeastaan tavatonta.

Suurlähettiläät, pankkien pääjohtajat ja valtion ylimmät vientivirkamiehet vierailivat lähes viikottain talossa. Konepaja valittiin sinivalkoisen pankkitoiminnan malliyritykseksi yhdessä Oras Oy:n kanssa. Minua uutinen punaisista kaupunkibusseista kosketti siksi, että satuin johtamaan tätä yritystä, ennen sen kohtuuttomaan onnettomuuteen verrattavaa kaatumista, lähes 20 nopeasykkeisen vuoden ajan. Kyseessä oli perheyhtiö, kolme serkusta, joilta ei rohkeutta yrittämiseen puuttunut. Meistä kolmesta ei nyt ketään enää ole sankareiksi. Vaikka ajat ovat paljon muuttuneet, minun on vaikea unohtaa sitä yli kahden vuosikymmenen pituista taloudellista jalkapuuta, joka meille tuon konepajalta konkurssista jääneille veloille, ja oikeastaan siis yrittämisestä langetettiin.  

Lentopallo, maan korkeimmalta sarjatasolta, otettiin puoli-ilmaiseksi yhtiön ohjelmaan. Hintana oli pari velaksi jäänyttä kirjakaupan laskua. Sen taakse perustetiin ajan tulisen innostuksen mukaisesti markkinointiryhmä, joka vapaa-aikanaan tekemillään uutisilla, radikaaleinkin otsikoin, sai aikaan täydet katsomot ja yhtiön nimelle valtakunnallisen kantavuuden. Sitä me juuri halusimme. Seuran talous oli kunnossa ja vuotuiset voittopalkkiot voitiin punaisine matkatakkeineen ja arvostelua aiheuttaine röyhelöpaitoineen urheilijoille ja heidän johdolleen järjestää. Lentopallo toimi samalla idean sytyttäjänä, kun nuoret hyvin koulutetut hakeutuivat työntekijöiksi sen kaikille organisaatiotasoille. Kaikki näytti hyvältä kun kohtalo iski. On vain yleistä, että tällaisen yrityksen vastavoimat löytävät toisensa ja liittoutuvat yhteen silloin, kun jotakin alaa taantuma pahiten lyö.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…