Siirry pääsisältöön

Että sisälläni sykähti

Sykähdyttäjäksi tuli lehtiuutinen joulukuun 9. päivältä 2005, sellainen kellastunut lehtileike  arkistoa järjestellessäni. "Lontoon kaksikerroksiset kaupunkibussit poistetaan liikenteestä." Uutinen täydensi, että parikymmentä, aiemmin meidän puhtaaksi pesemää punaista kaupunkisymbolia, oli museotarkoitukseen säilytetty. Miksi kirjoitan tästä aiheesta? Minua uutinen kosketti siksi, että Karhulan teollisesta historiasta löytyy keskisuuri, reilusti yli 300 työntekijän yritys joka, teknillisen palvelunsa ohessa, valmisti ja markkinoi Iso-Britannian ohella automaattisia autojen pesukoneita yhteensä 24 vientimaanhan.

Menestystuote pesi USA:n NYK:issä JFK -lentokentän ajoneuvoja, Kanadassa keltaisia koulubusseja, junia Brasiliassa, erilaisia ajovälineitä Tukholmassa, Singaporessa, Sydneyssä, Moskovassa, Amsterdamissa, Brysselissä, Warsovassa, Budapestissa, Pariisissa, Wienissä, Madridissa, Lissabonissa, Kyproksella ja aikalailla muualla. Yhtiön nuori henkilöstö, joka ainutlaatuisilla saavutuksillaan hämmästytti ympäristöä, voi nyt vanhuksina, vain omat ajatukset kunnimerkkeinään, muistella tuota sykkeistä aikaa. Osa heistä on jo kuollut, osa hajallaan eläkkeellä ja loput vanhuksina eri puolilla Suomea.

Se tuotannon ja markkinoinnin iskujoukko, joka määrättiin valtaamaan sillanpää Iso- Britanniasta ja muodostamaan sinne tytäryhtiö, oli keskimäärin jopa 15 vuotta nuorempi kuin paikkakunnalla samanaikaisesti viennissä toimivien konepajojen väki. Ulkomaille valitut saivat vaativan suunnitelman. Siihen vaadittiin uutta luovan tekniikan oheen hyvä kielitaito. Silloinen Kotkan Työväenopisto perusti tälle alati kasvuhakuiselle konepajalle oman kielikoulun, jossa henkilöstöä voitiin markkinointi-iskuihin nopeimmin kouluttaa. Sekin oli siihen aikaan harvinaista, oikeastaan tavatonta.

Suurlähettiläät, pankkien pääjohtajat ja valtion ylimmät vientivirkamiehet vierailivat lähes viikottain talossa. Konepaja valittiin sinivalkoisen pankkitoiminnan malliyritykseksi yhdessä Oras Oy:n kanssa. Minua uutinen punaisista kaupunkibusseista kosketti siksi, että satuin johtamaan tätä yritystä, ennen sen kohtuuttomaan onnettomuuteen verrattavaa kaatumista, lähes 20 nopeasykkeisen vuoden ajan. Kyseessä oli perheyhtiö, kolme serkusta, joilta ei rohkeutta yrittämiseen puuttunut. Meistä kolmesta ei nyt ketään enää ole sankareiksi. Vaikka ajat ovat paljon muuttuneet, minun on vaikea unohtaa sitä yli kahden vuosikymmenen pituista taloudellista jalkapuuta, joka meille tuon konepajalta konkurssista jääneille veloille, ja oikeastaan siis yrittämisestä langetettiin.  

Lentopallo, maan korkeimmalta sarjatasolta, otettiin puoli-ilmaiseksi yhtiön ohjelmaan. Hintana oli pari velaksi jäänyttä kirjakaupan laskua. Sen taakse perustetiin ajan tulisen innostuksen mukaisesti markkinointiryhmä, joka vapaa-aikanaan tekemillään uutisilla, radikaaleinkin otsikoin, sai aikaan täydet katsomot ja yhtiön nimelle valtakunnallisen kantavuuden. Sitä me juuri halusimme. Seuran talous oli kunnossa ja vuotuiset voittopalkkiot voitiin punaisine matkatakkeineen ja arvostelua aiheuttaine röyhelöpaitoineen urheilijoille ja heidän johdolleen järjestää. Lentopallo toimi samalla idean sytyttäjänä, kun nuoret hyvin koulutetut hakeutuivat työntekijöiksi sen kaikille organisaatiotasoille. Kaikki näytti hyvältä kun kohtalo iski. On vain yleistä, että tällaisen yrityksen vastavoimat löytävät toisensa ja liittoutuvat yhteen silloin, kun jotakin alaa taantuma pahiten lyö.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean