Siirry pääsisältöön

Miksi meidän pakko alentaa elintasoamme

Yleisin selitys teollisessa maailmassa on, että vähemmät ihmiset tuottavat yhä enemmän palveluita ja tavaraa. Näin syntyy työttömyyttä. Työvoiman tarpeen on nopeasti sopeuduttava tuotannon määrään. Jos ei sopeuduta, paukkuu tappio. Tappion pitkä kestäminen on niin yrityksille kuin yhteiskunnalle mahdoton tilanne. Nousevalle palkkatasolle ja sen mukanaan tuomalle hyvinvoinnille syntyy tässä taistelussa aina ongelmia. Halvempaa ja työllisempää on siellä, missä elintaso vielä on alhainen.

Tavaroiden tuottaminen siirtyy silloin halvempien olosuhteiden maihin. Monesti nämä maat ovat vielä joitakin vuosia sitten nauttineet teollisiltä mailta kehitysmaille suunnattua avustusta. Nyt entiset kehitysmaat sanelevat markkinoille omat ehtonsa. Yritykset, jotka käyvät kauppaa perinteisellä hinta- ja kustannus/palkkatasolla, kokevat toimintansa muuttuneen tappiolliseksi. Tämän vaihtoehdon taakse on pakko kurkistaa ja alkaa miettiä, mitä tästä uudesta maailman menosta meille on seurauksena.

Kohdallamme näyttää pahalta. Yhteiskunnallisten etujen on pakko kaventua ja tarveharkinta syrjäyttää yhä useammin tasa-arvon. Jokaiselle tuotteelle, oli se sitten sanomalehti, tekstiili, urheilutarvike, kodinkone, auto tai mika hyvänsä, sille syntyy uudelleen järjestelyn pakko. Muun muassa sanomalehti toimii kovin herkällä toimialalla. Jossain määrin sen toimintaa voidaan herätellä mainonnan ja markkinoinnin avulla, mutta jos tämä osa-alue liian voimakkaasti suuntautuu tietyille toimialoille, alkaa lukijakunta vähitellen harventua. Sähkö voittaa.

Paperikoneita pysäytetään ja puretaan, koska paperin menekki maailmalla laskee. Paperin kysyntä pitkällä tähtäykselle ratkaisee. Silloin valmistavaa koneistoa on vähennettävä, työtekijöitä on lomautetava ja irtisanottava, kun maailmaa käsittävät tilastot Lontoossa niin sanelevat. Tavanmukaiset matkapuhelimet korvataan älykkäimmillä ja vamistetaan jossain muualla. Perinteinen elintapamme on jo kauan kipristellyt kustannusongelmissaan ja yrittänyt velan avulla säilyttää hyvinvoinnin. Tällaisella elämänätavalla on vain yksi suunta. Se joutuu taipumaan alasuuntaan. Eikä iso laiva siitä käänny nopeasti.

Miten meille yhteiskuntana tai kaupunkina lopulta käy. Tänne on pakko ottaa naapureiksemme elintasomme jakajia. Samanaikaisesti meidän on pyrittävä kaikin keinoin myymään historiallista perintöä ja täällä syntyvää uutta tietotaitoa kaikkialle sinne, mistä sopivia markkinarakoja vain löytyy. Vanhat perinteet muuttuvat ja kaikki me joudumme hyväksymään uusia tapoja elää. Meidän on kunnioitettava henkilöitä, jotka toimivat näiden vaatimusten mukaisesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean