Siirry pääsisältöön

Miksi meidän pakko alentaa elintasoamme

Yleisin selitys teollisessa maailmassa on, että vähemmät ihmiset tuottavat yhä enemmän palveluita ja tavaraa. Näin syntyy työttömyyttä. Työvoiman tarpeen on nopeasti sopeuduttava tuotannon määrään. Jos ei sopeuduta, paukkuu tappio. Tappion pitkä kestäminen on niin yrityksille kuin yhteiskunnalle mahdoton tilanne. Nousevalle palkkatasolle ja sen mukanaan tuomalle hyvinvoinnille syntyy tässä taistelussa aina ongelmia. Halvempaa ja työllisempää on siellä, missä elintaso vielä on alhainen.

Tavaroiden tuottaminen siirtyy silloin halvempien olosuhteiden maihin. Monesti nämä maat ovat vielä joitakin vuosia sitten nauttineet teollisiltä mailta kehitysmaille suunnattua avustusta. Nyt entiset kehitysmaat sanelevat markkinoille omat ehtonsa. Yritykset, jotka käyvät kauppaa perinteisellä hinta- ja kustannus/palkkatasolla, kokevat toimintansa muuttuneen tappiolliseksi. Tämän vaihtoehdon taakse on pakko kurkistaa ja alkaa miettiä, mitä tästä uudesta maailman menosta meille on seurauksena.

Kohdallamme näyttää pahalta. Yhteiskunnallisten etujen on pakko kaventua ja tarveharkinta syrjäyttää yhä useammin tasa-arvon. Jokaiselle tuotteelle, oli se sitten sanomalehti, tekstiili, urheilutarvike, kodinkone, auto tai mika hyvänsä, sille syntyy uudelleen järjestelyn pakko. Muun muassa sanomalehti toimii kovin herkällä toimialalla. Jossain määrin sen toimintaa voidaan herätellä mainonnan ja markkinoinnin avulla, mutta jos tämä osa-alue liian voimakkaasti suuntautuu tietyille toimialoille, alkaa lukijakunta vähitellen harventua. Sähkö voittaa.

Paperikoneita pysäytetään ja puretaan, koska paperin menekki maailmalla laskee. Paperin kysyntä pitkällä tähtäykselle ratkaisee. Silloin valmistavaa koneistoa on vähennettävä, työtekijöitä on lomautetava ja irtisanottava, kun maailmaa käsittävät tilastot Lontoossa niin sanelevat. Tavanmukaiset matkapuhelimet korvataan älykkäimmillä ja vamistetaan jossain muualla. Perinteinen elintapamme on jo kauan kipristellyt kustannusongelmissaan ja yrittänyt velan avulla säilyttää hyvinvoinnin. Tällaisella elämänätavalla on vain yksi suunta. Se joutuu taipumaan alasuuntaan. Eikä iso laiva siitä käänny nopeasti.

Miten meille yhteiskuntana tai kaupunkina lopulta käy. Tänne on pakko ottaa naapureiksemme elintasomme jakajia. Samanaikaisesti meidän on pyrittävä kaikin keinoin myymään historiallista perintöä ja täällä syntyvää uutta tietotaitoa kaikkialle sinne, mistä sopivia markkinarakoja vain löytyy. Vanhat perinteet muuttuvat ja kaikki me joudumme hyväksymään uusia tapoja elää. Meidän on kunnioitettava henkilöitä, jotka toimivat näiden vaatimusten mukaisesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Projekti

Kaupungilla kiertelee mehevä huhu. Se pakotti taas istumaan koneen ääreen. Sanotaan että Lindelöf jättäisi kaupunginjohtajan tehtävät, mutta siirtyisi johtamaan koko Old Port -projektia! Huhu vaikuttaa siinä määrin uskottavalta, että lankesin ajattelemaan asiaa peräti demokratian kannalta. Enemmistö lienee nyt saanut kaiken, mitä nykyinen kaupunginjohtaja pystyy antamaan. Pikaisesti eläkkeelle potkaisevia löytyy kaikista merkittävistä puolueista.

Enemmistö eläkkeelle toivottavista ainakin vannoo demokratian nimeen. Mitä seuraisi, jos kansanvaltaa karkeasti rikottaisiin? Mikä puolue rohkenisi demokratiaa rikkomaan? Valtuustoa on käännytetty ennenkin. Asetetaan ensiksi pienehkö summa kuin poliittiseksi syötiksi. Kun se suunnitteluun tai muuhun on käytetty, jatkoa seuraa: jos tämä raha on jo mennyt, vain hullu jättää koko projektin toteuttamatta. Yksinkertaisella tavalla synnytetään puolueissa hajaannusta ja riitaa.

Huhu on huhu, niin kauan kuin sen todelliset yksityiskohdat tulevat jul…

Valinta

Kaupunginjohtajan vaali on kaikille kansalaisille tärkeä. Viimeksi nimitys muutamasta tehokkaimmasta, osui nykyiseen, virkapäiviään pian lopettelevaan. Valintaryhmä neuvotteli kauan, mutta yksi monesta ehdosta kävi kaikkein kirkkaimmaksi: valitun piti olla sosiaalidemokraatti. Miten maailman myllerryksessä näillä eväillä sitten on pärjätty, sitä parhaillaan pohditaan eri puolueiden toimistoissa. Lähestyvät vaalit kun uhkaavat ja äänestäjiä aletaan taas pelätä. Tällä kerralla puolueuskollisuus ja -jäsenyys eivät ratkaisse.

Olemme sitä mitä olemme. Nyt katseemme on suunnattava tulevaisuuteen ja taaskin me tiputtelemme erilaisia punnuksia hakijoiden vaakakuppeihin. Me tiedämme koko maakuntamme tilan, mutta vain siltä alustalta meidän on pakko ponnistaa. Kouvola on jo valinnut omansa johtajaratkaisun, meillä parhaillaan pohditaan. Hakijoita ja halukkaita kyllä riittää. Tehköön valinnan ryhmä tai valtuusto, tärkeimmän alustan  koolla - silloin koko maakunta mukana. Sillä on oma merkityksen…

Kiusaajat

Numeroväkeä ei voi pitää kiusantekijöinä. Niitä ovat aivan muut: hyttyset, paarmat, hirvikärpäset ja sellaiset. Numeroväki liikkuu tänään sillä alueella, joka suorastaan kihelmöi kehumista: laivamiehistöt kokivat uutta, löysivät oikean sataman, matkustajat onnistuivat valinnoissaan, puistot  pullistelivat istujia ennätystäynnä, vaikka Kotkan lisäksi, tarjolla oli vaikka mitä kesäohjelmaa. Selänne kävi, joku tämän ihmesuomalaisen bongasi superviikonloppuna. Rentoutta oli ilmassa, terassikalja maistui.

Kyllä numeroväki jotain jäi vaille. Kun talousarvion loppusummasta ensin vähennetään kaikkein tärkein, ns. sähköraha,  riemuvoiton laatu Meripäivien kokokuvasta vasta paljastuu. Mitä isot matkustajalaivat ovat tuoneet. tulosta? Millä hinnalla laivat tyhjensivät septitankkinsa Kotkaan? Miten kauppa on käynyt.? Pasaati? Miten pääsyliput menivät eri tilaisuuksissa? Iso kuva superviikonlopusta vasta tarkoilla omilla tiedoilla . Hiukan kiusallista historian penkomista, mutta totuutta etsitään.