Kotkan syöksy kriisikunnaksi alkoi jo vuonna 2005

Vuodeksi 2006 kotkalaiset tekivät kaupungille omasta mielestään tiukan budjetin. Vuonna 2005 velan määrä oli räjähtänyt käsiin, kasvanut 36,3 miljoonalla. Jokaista kotkalaista kohden kaupungin lainakanta vuoden 2005 loppuun mennessä oli 2024 euroa/asukas.

Vuonna 2006 uutta lainaa tarvittiin 38,2 miljoonaa lisää Vuonna 2007 lainat kasvoivat 34,0 miljoonaa, 2008 lainarahaa lisättiin 19,6 miljoonaa. Ralli jatkui 2009, taas 28,3 miljoonaa, mutta 2010 vain 6,4 miljoonaa ja 2011 kaupungin lainaus näennäisesti jopa pieneni -5,4 miljoonaa. Jotain oli tapahtunut.

Selitys näin pienelle velan kasvulle ja seuraavan vuoden lainamäärän jopa vähenemiselle löytyi. Kuvioon oli tullut uusi rahoitustekijä, nk. konsernirahasto, johon kaikki Kotka-konserniin kuuluvat yritykset tyhjentävät vuoden lopussa kassavaransa yhteen läjään ja tällä rahalla meikataan emokaupungin kasvot valtakunnan tilastoissa. 

Velanotto oli näin siirretty Kotka-konsernin nimiin. Siellä vieras pääoma (velka) viime vuoden aikana kasvoi  taas 18,4 miljoonaa. Todellisuudessa noin 10 miljoonaa enemmän, koska niin kutsuttu "salainen sopimus" kätki sisäänsä sen verran salattua velkaa. Ei voitu näyttää.

Tavalliselle kaduntallaajalle tärkein luku tuleekin tästä pitäen olemaan konsernin vieraan pääoman määrä. Vuonna 2011 tilinpäätöksessä se oli virallisesti  660 899 000 eli runsaat 12 000 euroa/asukas. Suurella jännityksellä odotamme 2012 tilinpäätöstä. Mahtavaa!

Nyt kuitenkin on hyödyllistä pysähtyä ja vertailla tuon ajan velkaloukkua tämänhetkiseen. Emokaupungin lainavelka on tänään - sievistelyn jälkeen - 4186 euroa/kotkalainen, eli reippaasti yli kaksinkertainen vuoteen 2005:een verrattuna ja ollaan 2100 euroa korkeammalla kuin koko maassa keskimäärin.

Koko kaupungin väestölle summattuna, erotuksesta syntyvä velkojen lisääntyminen tekee 2005-2012 157,4 (!) miljoonaa. Samanaikaisesti kaupungille kuuluvaa omaisuutta on lisäksi muutamalla miljoonalla myyty. Mitä sillä kaikella on saatu aikaan?  

”Investoinnit ovat elintärkeitä kaupungin kilpailukyvylle ja elinvoimalle”, kaupunginjohtaja opettaa. ”Kaupungilla on itseään maksavia investointeja kuten Toriparkki, Merikeskus Vellamo ja Kantasataman Kulttuurikeskus." Näinkö kaupunginjohtaja ymmärtää taloutta?

Nyt emokaupungin nimiin ei haluta ja tuskin saadaankaan lisää lainaa. Tarvittaessa sitä otetaan Kotka-konsernille, jos limiittiä ylipäätään vielä löytyy. Carealle alkaa taas kerääntyä lisää omistajakuntien vastuita. Henkilöstön vähentäminen merkitsee potilaille hoitotason alenemista.

Uuden valtuuston tärkein tehtävä onkin nyt, kehitysjohdon seminaarissa, eritellä eri laatikoihin, mihin yhteensä reilusti yli 160 miljoonan euron yltiösumma on kahden edellisen valtuuston hyväksymänä käytetty. Muutokset kannattaa tehdä, ennen kuin lopullisesti makaa nenä kanveesissa.