Perusteollisuuden häviämisen
myötä on ryhdytty pohtimaan, millä keinoin uusia työpaikkoja saataisiin
syntymään. Samaa viisasten kiveä etsitään lähes kaikkialla. Kilpailu työstä kiristyy. Matkailuun uutena talouden tukijalkana uskotaan
ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Seuraan joitakin kaupunkeja, joskus
myhäillen, joskus tuskastuen.
Kotkassa omaa tilannetta
verrataan usein lähes samankokoiseen Lappeenrantaan. Siellä matkailusta ja
välillisesti myös kaupasta kertyvät tulot ovat nousseet eri tasolle täkäläisiin
verrattuina. Molempien kaupunkien yhteiset edut nähdään vertailukelpoisina: kaupunkien koko, valtakunnan rajan läheisyys, ja kummallakin purjehduskelpoista vettä yllin kyllin,
joko makeaa tai suolaista.
Molemmilla kaupungeilla on
historian ojentamana aarteena matkailulle arvokas linnoitusrakenne.. Myös
erilaisuutta kaupunkien elinkeinorakenteissa löytyy. Lappeenranta on saanut
tukijaloikseen teknillisen yliopiston ja kansainvälisen lentokentän.
Kotkan menestys taas perustuu vahvaan, kansainväliseen suursatamaan. Mutta vain
toinen noista kaupungeista vetää vierailijoita ja ansaitsee kateutta herättävästi
matkailullaan.
Lappeenranta kertoo
itsestään poikkeuksellisella taidolla. Kaupunkia kuvataan vuosikymmenien jatkumona yleisön laajasti rakastamalla
kaunokirjallisuudella. Se ominaisuus Kotkalta puuttuu. Vertailuun voi hyvin liittää nykyisin
päivittäiset Kaakkois-Suomen uutiset. Niiden aiheet suorastaan hellivät
Lappeenrantaa ja ovat lämmenneet nyt myös Kouvolalle. Kotka-Hamina omintakeisella uutisaineistollaan
hipsuttelee hiljaa perässä.
Molemmat kaupungit
rakastavat Venäjää, mutta lempivät kohdettaan eri tavoilla. Siinä, missä Lappeenranta hymyillen
hyväksyy romanttisen menneisyytensä venäläisenä linnoituskaupunkina, Kotka
viittaa kintaalla omalle historialleen ja lyö sen sijaan uhmamielellä miljoonia miljoonien perään pöytään. -Miksi ajaisimme Ladalla, jos voimme omistaa Mercedeksen?
Siinä, missä Lappeenranta
antaa Pusupuistossaan tytön helman kevyesti heilahtaa, Kotka kuvaa paksuissa kuvateoksissaan satamansa
korkeita nostureita, paperi- ja sellutehtaita, Aallon asuntoaluetta
ja Kyminjokea, mutta sitä vain teollisena vesiväylänä. Tunteikkaasti täällä sen
sijaan osataan kuvata raatajaväen uurteisia kasvoja, joilla rasituksesta
kirvonneen hien myötä paistaa arkisen tekemisen tuska.
Kotka kernaasti viestii,
että sillä on diplomi ”elävästä kaupunkikeskustasta”, joka kuitenkin työntyy
saarialueena asukkaita vailla olevaan mereen ja lisäksi
kaupungin kaikkein äärimmäisessä laidassa. Normaalin kasvun edellytyksistä, asukkaista ja heidän ostovoimastaan,
siltä puuttuu meren puolelta enemmän kuin puolikas. Se pakottaa silkan rahan voimalla pitämään hengissä ns. "elävän keskustan" kaupallista vetovoimaa ja seteleitähän siinä on palanut jo vuosikymmenien ajan.
Menestys matkailun alalla
tulostuu monista pikkutekijöistä, niin Lappeenrannan kuin Kotkankin
kohdalla. Keskeisimmin menestykseen kuitenkin vaikuttaa vertailukaupunkien ennakkomaine ja elämysten tarjontataso. Mikäänlainen kysely ei toistaiseksi viittaa Kotkan matkailulle nousua Lappeenrannan
menestyslukuihin.
Kommentit