Siirry pääsisältöön

Kaakko kuntoon kerralla



Olisimme kehityksen huippuja, mikäli meillä olisi oma yliopisto, oma satama, enemmän verotuloja, kykenevä johto. Näin huokaistaan monessa kunnassa. Puutteet ovat erilaisia, mutta niitä on paljon eri kunnissa. Matkailutulot ovat kaikkialla liian pieniä, korjausvelkaa kiinteistöissä, puuttuu moottoritierahanvirran lähteille, alueella ei ole sotilaskoulutusta tai -arkkitehtuuria. Kauniita puistoja liian vähän. Lakkautettavat koulut herättävät suuria tunteita. Työttömyys piinaa. Museotoimi kärsii liian pienistä kävijämääristä. Unohdetaan, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Entä, jos joku ehdottaisi kovin odottamattomia askelmerkkejä ja lisäksi käsittämättömän ripeää toimintaa. Sellaista, jota ei vielä tähän kurjuuteen ole tarjottu. Ensimmäisenä askelena maakunnat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso liimattaisiin pakolla yhteen. Sen jälkeen valtio leipoisi kaikki saman alueen kunnat yhdeksi kakkaraksi. Syntyisi todellinen suurkaupunki n. 253 000 asukasta. Tällä keinolla olisi toiveita päästä lopullisesti irti  ja olemattomilla varoillaan Kouvolan ja Kotkan toinen toistaan mätkivästä Kymenlaaksosta.

Olisi oma yliopisto. Alueelle tasautuisivat matkailuodotukset. Luovuttaisiin valheellisista kävijämääristä tai pelkistä nousuprosenteista, koska niitä ei voi syödä. Sovittaisiin kesätapahtumien taloudellisesta vuorottelusta. Sotakouluja ja sotilasarkkitehtuuria löytyisi kateuteen asti. Satamia olisi kaksi, eri tavoilla johdetut sisävesi- ja ulkosatama. Hankintatoimi saataisiin yliopiston avulla uusimman teknologian tasolle. Uusi moottoritie toisi rahavirtoja, mutta estäisi veronmaksajille kalliit ylilyönnit. Yhdistyminen lisäisi liike-elämän fuusioita. Konkurssit ja työpaikkakato vähenisivät.

Niin valtion kuin pankkien rahoitukselle suurkunta olisi kelvollisempi kohde kuin nykyiset reppana-alueet. Jokainen kunta olisi vastuussa nykyiseen tapaan vuotuisesta talousarviostaan. Vanhat velat olisi selvitettävä keskushallinnolle ja tehtävä suunnitelma niiden maksamiseksi. Liikelaitokset tulisivat ammattitaidon ja nykyaikaisen liikkeenjohdon piiriin. Liikelaitokset saisivat sekä markkinoinnin että teknologian konsulttiapua. Kehitysyhtiöt tulisivat yhden johdon alaisiksi. Laajempi yhteisalue laajentaisi pk-sektorin toimintaa. Kassavirtoja kunnioitettaisiin uudella tavalla. Kansainväliset ja yksityiset sairaalat yleistyisivät. 

Pidän itsestään selvänä, että yllä olevan tapainen ehdotus ammutaan alas. Tapausten tällainen kulku nirhaisisi pahiten niitä poliitikkopiirejä, jotka tähän asti ovat nauttineet kyseenalaisesta vallastaan. Myös korkeimman virkamiesjohdon kuvittelen aluksi pudistelevan päätään. Arviolta 1700 virkahenkilön vähentäminen uudesta organisaatiosta ei tietenkään olisi mikään pikku juttu. Muutama virkajohtajakin varmasti lyöttäytyisi eturiviin, kun kapinalipun kantajat kokoontuisivat tyrmäysmarssilleen. Se, mitä joku, näkökulmastaan riippuen, pitää tätä mahdollisuutta satiirina tai ironiana tänään, se voi olla 2030 todellisuutta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...