Sanomalehti julkaisi mielenkiintoisen näkemyksen tilapalvelun merkityksestä Kotkan kaupungin taloudelle ja kiinteistöjen käytöstä yleensä. Ulkopuolella varsinaisen otsikkoaiheen, kiinnitin huomioni talousihmisten käyttämään velka-sanaan. Käsitykseni mukaan laina ja velka eivät ole synonyymejä. Velka on aina lainaa suurempi ja sanan oikea käyttö olisi veronmaksajille tärkeä.
Vuosikymmenessä kotkalaisen lainalasti on enemmän kuin kolminkertaistunut. Aikajakso merkitsee suunnilleen samaa kuin nykyisin virassa olevan kaupunginjohtajan hallintokausi. Merkitsee jotain. Nyt viimeistään olisi julkisuudessa pohdittava sitä, ovatko yhteisten varojen sijoitukset, joissa pääasiassa hänen esittämänsä visiot ovat näytelleet pääosaa, olleet sitä, mitä veromaksajat ovat toivoneet. Arvostelulle löytyy varmasti sijaa.
"Kiinteistömassaa on kasvatettu surutta, velkaa otettu ja samalla tyhjennetty vanhaa". Kirjoittajan käsitykseen on helppo yhtyä. Vahvasti pitää kuitenkin epäillä, onko kiinteistömassa kaikkinensa, ne miljoonapalatsit ja muut ns. kehityskohteet, kasvatettu sinne minne turismi lopulta suuntautuu. Turismin kun pitäisi jossain vaiheessa ruveta tuottamaan kaupungin kassaan - puistoja ja opetustointa siihen mukaan laskematta.
Tilapalvelulla on todellisuudessa hallussaan lähes 40 % kaupungin taseen ilmoittamasta omaisuudesta! Näin suuresta massasta tunkeutuu väistämättä esiin kysymys, onko tilapalvelun vaikutus kaupungin talouden ohjaukseen ollut jo kauan liian suuri ja tästä edelleen, ovatko näihin liittyvät talouden johtamisen kyvyt, suureen omaisuusmassaan nähden olleet vastaavat? Miten tilahallinto on kaupungin johdon kanssa sopeutunut yhteistyöhön?
Tilapalvelun yhtiöittämisellä ja uudella johdolla, Kotkan kaupungin taloutta voitaisiin, jos saataisiin uutta velkaa, kyllä hetkellisesti helpottaa. Kotka ehkä säilyisi pikku tovin terveemmän näköisenä, heti tulematta kriisikunnaksi. Vuokramaksut velan sijasta alkaisivat samoista kiinteistöistä kuitenkin pian painaa, tosin uudella nimikkeellä. Joku valtuustossa huomaisi totuuden, esittäisi hallinnolle kyselyn ja pinnojen keräily seuraaviin vaaleihin pääsisi raivokkaasti valloilleen.
Koskaan, ei koskaan pidä unohtaa, että jokainen talouden velkaseteli, kiinteistömassan nimityksestä huolimatta, tullaan lopulta vetämään veromaksajan lompakosta. Tärkeää kaupungintalon pohtiessa kiinteistöyhtiöitä yleensä on, että velkaa halutaan työntää moniulotteisemman ja vähemmän ymmärretyn konsernin nimiin, ja ettei niihin kohdistuva velka, ainakaan toistaiseksi näy kaupungintalon taseessa. Maksettava se kuitenkin on.
Tämä blogini saavutti pari päivää sitten käsittämättömän laajuuden - yli 10 000:n (!) kävijän. Kiitos kuuluu sen lukijoille.
Kommentit