Siirry pääsisältöön

Kotkan tilapalvelu kiinteistöyhtiöksi?

Sanomalehti julkaisi mielenkiintoisen näkemyksen tilapalvelun merkityksestä Kotkan kaupungin taloudelle ja kiinteistöjen käytöstä yleensä. Ulkopuolella varsinaisen otsikkoaiheen, kiinnitin huomioni talousihmisten käyttämään velka-sanaan. Käsitykseni mukaan laina ja velka eivät ole synonyymejä. Velka on aina lainaa suurempi ja sanan oikea käyttö olisi veronmaksajille tärkeä.

Vuosikymmenessä kotkalaisen lainalasti on enemmän kuin kolminkertaistunut. Aikajakso merkitsee suunnilleen samaa kuin nykyisin virassa olevan kaupunginjohtajan hallintokausi. Merkitsee jotain. Nyt viimeistään olisi julkisuudessa pohdittava sitä, ovatko yhteisten varojen sijoitukset, joissa pääasiassa hänen esittämänsä visiot ovat näytelleet pääosaa, olleet sitä, mitä veromaksajat ovat toivoneet. Arvostelulle löytyy varmasti sijaa.

"Kiinteistömassaa on kasvatettu surutta, velkaa otettu ja samalla tyhjennetty vanhaa". Kirjoittajan käsitykseen on helppo yhtyä. Vahvasti pitää kuitenkin epäillä, onko kiinteistömassa kaikkinensa, ne miljoonapalatsit ja muut ns. kehityskohteet, kasvatettu sinne minne turismi lopulta suuntautuu. Turismin kun pitäisi jossain vaiheessa ruveta tuottamaan kaupungin kassaan - puistoja ja opetustointa siihen mukaan laskematta.

Tilapalvelulla on todellisuudessa hallussaan lähes 40 % kaupungin taseen ilmoittamasta omaisuudesta!  Näin suuresta massasta tunkeutuu väistämättä esiin kysymys, onko tilapalvelun vaikutus kaupungin talouden ohjaukseen ollut jo kauan liian suuri ja tästä edelleen, ovatko näihin liittyvät talouden johtamisen kyvyt, suureen omaisuusmassaan nähden olleet vastaavat? Miten tilahallinto on kaupungin johdon kanssa sopeutunut yhteistyöhön?

Tilapalvelun yhtiöittämisellä ja uudella johdolla, Kotkan kaupungin taloutta voitaisiin, jos saataisiin uutta velkaa, kyllä hetkellisesti helpottaa. Kotka ehkä säilyisi pikku tovin terveemmän näköisenä, heti tulematta kriisikunnaksi. Vuokramaksut velan sijasta alkaisivat samoista kiinteistöistä kuitenkin pian painaa, tosin uudella nimikkeellä. Joku valtuustossa huomaisi totuuden, esittäisi hallinnolle kyselyn ja pinnojen keräily seuraaviin vaaleihin pääsisi raivokkaasti valloilleen. 

Koskaan, ei koskaan pidä unohtaa, että jokainen talouden velkaseteli, kiinteistömassan nimityksestä huolimatta, tullaan lopulta vetämään veromaksajan lompakosta. Tärkeää kaupungintalon pohtiessa kiinteistöyhtiöitä yleensä on, että velkaa halutaan työntää moniulotteisemman ja vähemmän ymmärretyn konsernin nimiin, ja ettei niihin kohdistuva velka, ainakaan toistaiseksi näy kaupungintalon taseessa. Maksettava se kuitenkin on.

Tämä blogini saavutti pari päivää sitten käsittämättömän laajuuden - yli 10 000:n (!) kävijän. Kiitos kuuluu sen lukijoille.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…