Siirry pääsisältöön

Kotkan tilapalvelu kiinteistöyhtiöksi?

Sanomalehti julkaisi mielenkiintoisen näkemyksen tilapalvelun merkityksestä Kotkan kaupungin taloudelle ja kiinteistöjen käytöstä yleensä. Ulkopuolella varsinaisen otsikkoaiheen, kiinnitin huomioni talousihmisten käyttämään velka-sanaan. Käsitykseni mukaan laina ja velka eivät ole synonyymejä. Velka on aina lainaa suurempi ja sanan oikea käyttö olisi veronmaksajille tärkeä.

Vuosikymmenessä kotkalaisen lainalasti on enemmän kuin kolminkertaistunut. Aikajakso merkitsee suunnilleen samaa kuin nykyisin virassa olevan kaupunginjohtajan hallintokausi. Merkitsee jotain. Nyt viimeistään olisi julkisuudessa pohdittava sitä, ovatko yhteisten varojen sijoitukset, joissa pääasiassa hänen esittämänsä visiot ovat näytelleet pääosaa, olleet sitä, mitä veromaksajat ovat toivoneet. Arvostelulle löytyy varmasti sijaa.

"Kiinteistömassaa on kasvatettu surutta, velkaa otettu ja samalla tyhjennetty vanhaa". Kirjoittajan käsitykseen on helppo yhtyä. Vahvasti pitää kuitenkin epäillä, onko kiinteistömassa kaikkinensa, ne miljoonapalatsit ja muut ns. kehityskohteet, kasvatettu sinne minne turismi lopulta suuntautuu. Turismin kun pitäisi jossain vaiheessa ruveta tuottamaan kaupungin kassaan - puistoja ja opetustointa siihen mukaan laskematta.

Tilapalvelulla on todellisuudessa hallussaan lähes 40 % kaupungin taseen ilmoittamasta omaisuudesta!  Näin suuresta massasta tunkeutuu väistämättä esiin kysymys, onko tilapalvelun vaikutus kaupungin talouden ohjaukseen ollut jo kauan liian suuri ja tästä edelleen, ovatko näihin liittyvät talouden johtamisen kyvyt, suureen omaisuusmassaan nähden olleet vastaavat? Miten tilahallinto on kaupungin johdon kanssa sopeutunut yhteistyöhön?

Tilapalvelun yhtiöittämisellä ja uudella johdolla, Kotkan kaupungin taloutta voitaisiin, jos saataisiin uutta velkaa, kyllä hetkellisesti helpottaa. Kotka ehkä säilyisi pikku tovin terveemmän näköisenä, heti tulematta kriisikunnaksi. Vuokramaksut velan sijasta alkaisivat samoista kiinteistöistä kuitenkin pian painaa, tosin uudella nimikkeellä. Joku valtuustossa huomaisi totuuden, esittäisi hallinnolle kyselyn ja pinnojen keräily seuraaviin vaaleihin pääsisi raivokkaasti valloilleen. 

Koskaan, ei koskaan pidä unohtaa, että jokainen talouden velkaseteli, kiinteistömassan nimityksestä huolimatta, tullaan lopulta vetämään veromaksajan lompakosta. Tärkeää kaupungintalon pohtiessa kiinteistöyhtiöitä yleensä on, että velkaa halutaan työntää moniulotteisemman ja vähemmän ymmärretyn konsernin nimiin, ja ettei niihin kohdistuva velka, ainakaan toistaiseksi näy kaupungintalon taseessa. Maksettava se kuitenkin on.

Tämä blogini saavutti pari päivää sitten käsittämättömän laajuuden - yli 10 000:n (!) kävijän. Kiitos kuuluu sen lukijoille.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…