Siirry pääsisältöön

Vain yksi rako aidassa?

Kuten kokoomuksen ratkaisijajaostoon kuuluva henkilö asian ilmaisi, olemme pakosta Kotkan kunnallisen omaisuuden myynnin edessä. Muuten emme selviä. Mistä? Ensimmäisenä kaupan kohteena tarjotaan silloin taas, nyt toki viimeisen kerran, sähköosakkeita, koska erilaisten kiinteistöjen ja muiden rahaksi vaihdettavien kuntaomaisuuksien kohdalla näyttää vaikeuksia löytyvän. Kokoomus ja demarit myyvät pakosta, kaupunginjohtajalla on toinen ilme.

Veronmaksajan on ensiksi otettava huomioon ne tähänastiset osinkomiljoonat, jotka tänne on aina otettu tervetulleina vastaan. Kaupunginjohtajan esittämässä kaupassa niitä katoaisi koko tukku - ja se tapahtuisi uudestaan joka tuleva vuosi. Ainakin jokaisen valtuutetun on tajuttava osinkojen merkitys taloudellemme. Matematiikka kun on nimittäin maailman yleisin kieli, ei englanti, espanja, portugali tai mikään muu.

Kun kaupunginjohto Kotkan kaupungin omaisuutta myy, aina on pystyttävä tai pyrittävä ainakin laskemaan, mitä pysyviä seurauksia hetkellisellä helpotuksella kassavirtaan on. Ja nimenomaan sitä, mitä tulee tapahtumaan pitemmällä jatkossa, kun tässä tapauksessa kaikki sähköä koskevat yksityiskohdat ovat vieraissa käsissä. Varmaa kuitenkin on, että kannattavaa myytävää ei loputtomasti tule riittämään. Kaupunkia kun ei yksinkertaisesti voi riisua kaikista konsernitoiminnoistaan  kokonaan alasti.

Koska päätös myydä sähkö on ilmeisesti jo sovittu, kadun tallaajan osaksi jääkin arvioida uusinta sähköoperaatiota vasta sitten, kun kauppaa seuraava sähkölasku tupsahtaa postilaatikkoon. Tilanne olisi taatusti toinen, jos kahden kaupungin yhteistä satamaa oltaisiin kauppaamassa. Käytäisiin varmasti paljon raivokkaampi mielipiteiden taistelu, jossa jokainen mediaan hyväksytty nyppisi pisteet seuraavia vaaleja varten. Tunnetaso kun eri kohteita kohtaan on kovin erilainen.

On syytä varoittaa, että kun köyhä kaupunkimme aikanaan (2015) rupeaa päästämään alueelleen lisää matkaajia suuren rahan lähteiltä Pietarista, kaikki hyvältäkin näyttävät talousarviosuunnitelmat eivät silloin välttämättä odotetulla tavalla toteudu. Fokuksena on, näkeekö esimerkiksi taiteella hemmoteltu miljoonakaupunkilainen Kotkan silloin jonkinlaisena kulttuurin keskuksena vaiko perin vaatimattomana, syrjään sijoittuneena maakuntakaupunkina omantasoisine nähtävyyksineen? 

Kannattaa huomata, että erittäin kansainvälisen Pietarin väkiluku jo 1800-luvun lopulla saavutti ensimmäisen miljoonansa. Kotkan vastaava asukasmäärä oli silloin noin 10 000 henkilöä eli Pietariin verrattuna 1 prosenttiyksikön suuruinen. Sama suhde jatkuu edelleenkin. Pohjoismaiden suurimman metropolin nyt ylpeillessä 5-6 asukasmiljoonalla, Kotka pinnistelee 55 800:ssa. Väkiluvun suhdeluku on yli vuosisadan pysytellyt jokseenkin samana yhtenä prosenttina. Sitä kehitystä Pietarin ominaisuudet hyvin tuntevat seuraavat jännittyneinä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…