Siirry pääsisältöön

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

Luettuani tänään Henna Virkkusen kuntaliitosta ja terveydenhoitoa koskevan tekstin olin yhä vakuuttuneempi, että tempuilla pinnalla pysyvää Kotkan kaupunkia siirrellään valtiokonttorissa pöydältä pöydälle tietämättä mitä oikein pitäisi  tehdä.

"Stadi on stadi ja lande on lande", kolumnissa taas huumorilla osoitettiin, miten arviot kunnallisista maksuista ja maksajista ovat osuneet kohdalleen. Lehden linjaa eli poliittista ampiaispesää, on hauska joskus pitkällä kepillä sohaista. Panssareita lävistävän onteloammuksen ja herkän höyhenen kulunut vertaus käväisi kyllä mielessä.

Kulunee viitisentoista vuotta ennen kuin uusi sukupolvi havaitsee, ei maiseman, mutta kyllä kulujen kannalta, miten järjetöntä on kuvitella ahdasta, kaupunkialueen laidalla olevaa saarta koko kuntayhdistelmän ydinkeskustaksi. Lähihistoria laahaa ajattelutapaa.

Tulevaisuutta on tietenkin aina vaikea hahmottaa. Tasavallan presidentin järjestämä turvallisuuspoliittinen neuvottelutilaisuus sen kaikkinensa osoitti. "Varakkuus on vallankäytön väline". Se jäi mieleen. Aika ei ainakaan odota.

Suuret mullistukset, jotka maailmaa tällä hetkellä nopein muutoksin mylläävät, tulevat heijastumaan Kotkaankin. Sellaisen kohtaamiseen kaupungillamme ei ole vähäisintäkään omaa valmiutta. Kaaos heittelee jopa valtioita, joita tänään pidämme valtiaina.

Energiaa tarvitsevat kaikki, mutta mistä sitä saa, miten se tehdään ja mihin hintaan, saattaa heittää kaikki arvoasetelmat nurin niskoin. Niin käy kaupassa, merenkulussa, liikenteessä, kuntataloudessa, kaikessa. Tulee näkymään valtioitten käyttämän vallan kohdalla.

Poliittinen vallankäyttö on luku sinänsä. Suuret ja yhä nopeutuvat muutokset tulevaisuuden maailmantaloudessa ottavat pyytämättä puheenvuoron. Tulevaisuudesta täytyy olla ainakin joku aavistus. Kuka kohta maksaa ja mitä? Myös sitä kannattaa pohtia.

Toivotan blogini kautta kaikille oikein Hyvää Juhannusta!
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean