Siirry pääsisältöön

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

Luettuani tänään Henna Virkkusen kuntaliitosta ja terveydenhoitoa koskevan tekstin olin yhä vakuuttuneempi, että tempuilla pinnalla pysyvää Kotkan kaupunkia siirrellään valtiokonttorissa pöydältä pöydälle tietämättä mitä oikein pitäisi  tehdä.

"Stadi on stadi ja lande on lande", kolumnissa taas huumorilla osoitettiin, miten arviot kunnallisista maksuista ja maksajista ovat osuneet kohdalleen. Lehden linjaa eli poliittista ampiaispesää, on hauska joskus pitkällä kepillä sohaista. Panssareita lävistävän onteloammuksen ja herkän höyhenen kulunut vertaus käväisi kyllä mielessä.

Kulunee viitisentoista vuotta ennen kuin uusi sukupolvi havaitsee, ei maiseman, mutta kyllä kulujen kannalta, miten järjetöntä on kuvitella ahdasta, kaupunkialueen laidalla olevaa saarta koko kuntayhdistelmän ydinkeskustaksi. Lähihistoria laahaa ajattelutapaa.

Tulevaisuutta on tietenkin aina vaikea hahmottaa. Tasavallan presidentin järjestämä turvallisuuspoliittinen neuvottelutilaisuus sen kaikkinensa osoitti. "Varakkuus on vallankäytön väline". Se jäi mieleen. Aika ei ainakaan odota.

Suuret mullistukset, jotka maailmaa tällä hetkellä nopein muutoksin mylläävät, tulevat heijastumaan Kotkaankin. Sellaisen kohtaamiseen kaupungillamme ei ole vähäisintäkään omaa valmiutta. Kaaos heittelee jopa valtioita, joita tänään pidämme valtiaina.

Energiaa tarvitsevat kaikki, mutta mistä sitä saa, miten se tehdään ja mihin hintaan, saattaa heittää kaikki arvoasetelmat nurin niskoin. Niin käy kaupassa, merenkulussa, liikenteessä, kuntataloudessa, kaikessa. Tulee näkymään valtioitten käyttämän vallan kohdalla.

Poliittinen vallankäyttö on luku sinänsä. Suuret ja yhä nopeutuvat muutokset tulevaisuuden maailmantaloudessa ottavat pyytämättä puheenvuoron. Tulevaisuudesta täytyy olla ainakin joku aavistus. Kuka kohta maksaa ja mitä? Myös sitä kannattaa pohtia.

Toivotan blogini kautta kaikille oikein Hyvää Juhannusta!
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…