Siirry pääsisältöön

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

Luettuani tänään Henna Virkkusen kuntaliitosta ja terveydenhoitoa koskevan tekstin olin yhä vakuuttuneempi, että tempuilla pinnalla pysyvää Kotkan kaupunkia siirrellään valtiokonttorissa pöydältä pöydälle tietämättä mitä oikein pitäisi  tehdä.

"Stadi on stadi ja lande on lande", kolumnissa taas huumorilla osoitettiin, miten arviot kunnallisista maksuista ja maksajista ovat osuneet kohdalleen. Lehden linjaa eli poliittista ampiaispesää, on hauska joskus pitkällä kepillä sohaista. Panssareita lävistävän onteloammuksen ja herkän höyhenen kulunut vertaus käväisi kyllä mielessä.

Kulunee viitisentoista vuotta ennen kuin uusi sukupolvi havaitsee, ei maiseman, mutta kyllä kulujen kannalta, miten järjetöntä on kuvitella ahdasta, kaupunkialueen laidalla olevaa saarta koko kuntayhdistelmän ydinkeskustaksi. Lähihistoria laahaa ajattelutapaa.

Tulevaisuutta on tietenkin aina vaikea hahmottaa. Tasavallan presidentin järjestämä turvallisuuspoliittinen neuvottelutilaisuus sen kaikkinensa osoitti. "Varakkuus on vallankäytön väline". Se jäi mieleen. Aika ei ainakaan odota.

Suuret mullistukset, jotka maailmaa tällä hetkellä nopein muutoksin mylläävät, tulevat heijastumaan Kotkaankin. Sellaisen kohtaamiseen kaupungillamme ei ole vähäisintäkään omaa valmiutta. Kaaos heittelee jopa valtioita, joita tänään pidämme valtiaina.

Energiaa tarvitsevat kaikki, mutta mistä sitä saa, miten se tehdään ja mihin hintaan, saattaa heittää kaikki arvoasetelmat nurin niskoin. Niin käy kaupassa, merenkulussa, liikenteessä, kuntataloudessa, kaikessa. Tulee näkymään valtioitten käyttämän vallan kohdalla.

Poliittinen vallankäyttö on luku sinänsä. Suuret ja yhä nopeutuvat muutokset tulevaisuuden maailmantaloudessa ottavat pyytämättä puheenvuoron. Tulevaisuudesta täytyy olla ainakin joku aavistus. Kuka kohta maksaa ja mitä? Myös sitä kannattaa pohtia.

Toivotan blogini kautta kaikille oikein Hyvää Juhannusta!
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…