Siirry pääsisältöön

Satujen saari

Tarinan paroni Hieronymus Carl Friedrich von Münchausen, aina pinteestä itsensä pelastava, näppärä pörisyttäjävelmu, hallitsi taikavoimia ja omasi koko aurinkokuntamme suuruisen egon. Seikkailumatkoillaan tämä hämästyttävä voimamies nosti itsensä ja hevonesa suosta, kävi kuussa, pistäytyi Marsissa ja teki jopa matkan Välimeren rannalle. Paronimme oli hyvän viinin ystävä. Seuraa ja rahaa riitti.

Ennen kaikkea pörinää ja pöhinää kaipaava paronimme oli liukas puhuja, armoitettu tarinan kertoja, ja kaikki hänen tarinansa olivat tosia, mistä yksityiskohdasta hän tarpeen tullen aina muistutti, ja mihin hänen lähipiirinsä yllättävän pitkään häntä uskoi. "Menee paremmin kuin pelättiin", oli hänen mielilauseensa. Myös oma nykyaikamme tuottaa uusia, realiteeteista ulos ponnahtelevia paroneita ja hänen omituisiin oppeihin uskovia apulaisia.

Nykytaloudenkaan rautaiset lait eivät tällaisille paroneille merkitse mitään. Siitä vain kaikki  tykinkuulalle istumaan ja lentoon. Suunnasta ei niin väliä. Tuuli tuo ja tuuli vie. Kun yrittää kohdistaa katseita uusien, kustannuksia säästävien liikennereittien rakentamiseen tai vanhan katuverkoston perusparannukseen, kiusaantumisen torjuntarypyt nousevat paronin ja nopeasti hänen apulaistensa otsalle.

Näin Münchausenin pienen saaren ydinjoukko huusi hurraata ja heilutti hilpeästi  puna-sinisiä silkkihuivejaan, jotka varman tiedon mukaan paroni itse on tykikuulalla ratsastaen noutanut Kiinasta. Mutta matalaa murinaakin kuului. Murahtelu alkoi mantereen toriyleisöstä. Abraham Lincolnin kerrotaan joskus tiuskaisseen: "Joitakuita voi huijata silloin tällöin, kaikkia voi huijata joskus, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa".

Lyhennelmä ja editointi kirjastani SIRKUS, painettu 2006. Kirjoitettu 2003.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…