Siirry pääsisältöön

Nollat nipussa

Kaupungin virallinen edustaja väitti puheenvuorossaan Kotkan Seniorit ry:n kokouksessa, suurten purjelaivojen vierailun tuovan kantakaupunkiin niin järjettömän katsojamäärän, että panee kiukusta punastumaan. Ihan 300 000 vierailijaa, valtaosa Pietarista.  Hullunrohkea lukumäärä vastaa koko Kaakkois-Suomen väestöä ihan Ruokolahden leijonapitäjää myöten. Leikitäänpä ajatuksella, että näin suuri ihmismäärä todella saapuisi.

Jättimäiselle vierailijamäärälle pitäisi matkailujohdon tehdä ennakoiva huoltosuunnitelma. Ensimmäiseksi silloin kannattaisi kääntyä Puolustusvoimain puoleen. Vain sieltä löytyy kykyä huoltaa suuria ihmismasoja. Koska ihmisillä tuppaa olemaan kaikenlaisia inhimillisiä tarpeita, huoltoon varautuminen olisi osa ennakkosuunnittelua. Ruokailu- ja hygieniatilat tulevat mieleen ensimmäisinä: kenttäkeittiöitä ja kuivavessoja pitäisi tilata heti, koska saaminen viimetingassa ei onnistu muiden kesätapahtumien takia.

Ylimääräisiä potilaskäyntejä Kymenlaakson Keskussairaalaan tulisi satoja, ellei tuhansia. Erikoisen täsmällisesti tulee pöytäkirjoista löytyä kuka henkilökohtaisesti takaa vierailukulujen riittävyyden. Asuntomessut aikanaan tilastoi, että vieraat suurtapahtumiin tulevat yleensä omilla autoilla. Autokuntaan kuuluu keskimääräin 2,3 - 2,5 henkeä. Tästä seuraa, että jos ne 300 000 vierasta tulisivat 4 - 5 päivän aikana, Kotkansarelle pitäisi, nykyisten 5 000 lisäksi vielä lisää raivata 25 000 uutta parkkiruutua!

Yksinkertaisin ratkaisu tälle numerosopalle tietenkin on, että odotuksista pyyhkäistään turhat nollat pois. Tyly todellisuus tulee sen kuitenkin tekemään. Ihmettelemään vain jää, kuka vastuullinen kaupungin organisaatiossa näin suurta järjettömyyttä käskee pitämään yllä. Kuka tällaista tragikomiikkaa visioi Kotkassa vetäen median siihen mukaan? Millaisissa tunnelmissa hän elää? Onko hän se tuntematon aprillimies?

Kesäiseen tapaan - uusintana, tämäkin kappale on editoitu ja lyhennelty teoksestani SIRKUS vuodelta 2006. Ensimmäinen kirjani: MINUN KOTKANI - ERILAINEN, ilmestyi vuonna 2001.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…