Siirry pääsisältöön

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Sirkus on vaativa ja huipputasolla kalliskin taiteenlaji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista, koska esitysten hallinta edellyttää aitoon sirkuksen henkeen ja talouteen valmentautumista. Poikkeuksena tietenkin sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteiskunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin glamourin pitää perustua taiturimaisiin esityksiin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuutta verhoavien valojen, hämäävien savujen ja värikkään maskeerauksen käytölle. Kunnallinen sirkus on politiikan ristitulessa tehtyä show'ta ja eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu kaikki vastuu taiteensa tasosta ja taloudesta. Mutta tämä taiteenlaji tuntee jopa itkeviä klovneja, jollaisia rehvakkaasti huumoripitoisten repliikkien jälkeen voi tavata kyyneltyneinä taiteilijahuoneista.

Kunnallinen sirkus on pääasiallisesti verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä, joilla kaikilla kuitenkin on omat henkilökohtaiset juonensa ja tavoitteensa. Ne kohdistuvat useimmin hyvään virkapaikkaan. Huono sirkustaide tulee kaikkein kalleimmaksi, eikä sen lopputuloksesta kukaan nauti. Kunnallisen sirkuksen alisuoritteisuus on suorastaan aitoa sirkustaidetta alentavaa.

Kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia ja suurempia näkymiä. Ne voivat myöhemmin toteutuakin, mutta täysin erilaisissa yhteyksissä, mihin ne alun pitäen ovat tarkoitettu. Pysyvä olotila luonnollisesti asettaa sirkuksen taitotasolle haasteita, joissa onnistuminen pannaan tietyin aikavälein puntariin kansan tekemissä mittauksissa ja joissa sitten jaetaan leijonia ja lampaita.

Kesäiseen tapaan - uusintana, edellä oleva teksti on lyhennelmä teoksestani SIRKUS, joka ilmestyi vuonna 2006 tunnuksella ISBN 952-92-0396-9. Jatkoa seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...