Siirry pääsisältöön

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Sirkus on vaativa ja huipputasolla kalliskin taiteenlaji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista, koska esitysten hallinta edellyttää aitoon sirkuksen henkeen ja talouteen valmentautumista. Poikkeuksena tietenkin sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteiskunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin glamourin pitää perustua taiturimaisiin esityksiin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuutta verhoavien valojen, hämäävien savujen ja värikkään maskeerauksen käytölle. Kunnallinen sirkus on politiikan ristitulessa tehtyä show'ta ja eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu kaikki vastuu taiteensa tasosta ja taloudesta. Mutta tämä taiteenlaji tuntee jopa itkeviä klovneja, jollaisia rehvakkaasti huumoripitoisten repliikkien jälkeen voi tavata kyyneltyneinä taiteilijahuoneista.

Kunnallinen sirkus on pääasiallisesti verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä, joilla kaikilla kuitenkin on omat henkilökohtaiset juonensa ja tavoitteensa. Ne kohdistuvat useimmin hyvään virkapaikkaan. Huono sirkustaide tulee kaikkein kalleimmaksi, eikä sen lopputuloksesta kukaan nauti. Kunnallisen sirkuksen alisuoritteisuus on suorastaan aitoa sirkustaidetta alentavaa.

Kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia ja suurempia näkymiä. Ne voivat myöhemmin toteutuakin, mutta täysin erilaisissa yhteyksissä, mihin ne alun pitäen ovat tarkoitettu. Pysyvä olotila luonnollisesti asettaa sirkuksen taitotasolle haasteita, joissa onnistuminen pannaan tietyin aikavälein puntariin kansan tekemissä mittauksissa ja joissa sitten jaetaan leijonia ja lampaita.

Kesäiseen tapaan - uusintana, edellä oleva teksti on lyhennelmä teoksestani SIRKUS, joka ilmestyi vuonna 2006 tunnuksella ISBN 952-92-0396-9. Jatkoa seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…