Siirry pääsisältöön

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Sirkus on vaativa ja huipputasolla kalliskin taiteenlaji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista, koska esitysten hallinta edellyttää aitoon sirkuksen henkeen ja talouteen valmentautumista. Poikkeuksena tietenkin sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteiskunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin glamourin pitää perustua taiturimaisiin esityksiin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuutta verhoavien valojen, hämäävien savujen ja värikkään maskeerauksen käytölle. Kunnallinen sirkus on politiikan ristitulessa tehtyä show'ta ja eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu kaikki vastuu taiteensa tasosta ja taloudesta. Mutta tämä taiteenlaji tuntee jopa itkeviä klovneja, jollaisia rehvakkaasti huumoripitoisten repliikkien jälkeen voi tavata kyyneltyneinä taiteilijahuoneista.

Kunnallinen sirkus on pääasiallisesti verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä, joilla kaikilla kuitenkin on omat henkilökohtaiset juonensa ja tavoitteensa. Ne kohdistuvat useimmin hyvään virkapaikkaan. Huono sirkustaide tulee kaikkein kalleimmaksi, eikä sen lopputuloksesta kukaan nauti. Kunnallisen sirkuksen alisuoritteisuus on suorastaan aitoa sirkustaidetta alentavaa.

Kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia ja suurempia näkymiä. Ne voivat myöhemmin toteutuakin, mutta täysin erilaisissa yhteyksissä, mihin ne alun pitäen ovat tarkoitettu. Pysyvä olotila luonnollisesti asettaa sirkuksen taitotasolle haasteita, joissa onnistuminen pannaan tietyin aikavälein puntariin kansan tekemissä mittauksissa ja joissa sitten jaetaan leijonia ja lampaita.

Kesäiseen tapaan - uusintana, edellä oleva teksti on lyhennelmä teoksestani SIRKUS, joka ilmestyi vuonna 2006 tunnuksella ISBN 952-92-0396-9. Jatkoa seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vain oikeiden arvojen kanssa voi elää

Itsenäisyyden ja kansallisuuden arvot perustuvat kansamme vapaaseen, omaan tahtoon. Haluamme elää niin kuin me olemme lakimme laatineet. Näitä kalleimpia arvoja puolustamaan tarvitsemme puolustusvoimiamme. Armeija kuuluu kansamme arvoasteikossa korkeaan ja keskeiseen asemaan. Saadakseen aikaan keskustelua joku voi väittää, että armeijamme on esimerkiksi väärillä hankinnoilla tuhottu. Kyseessä on kova väite. Siihen on pakko ottaa kantaa. On vaikea ymmärtää, että korkeimman sotilaallisen koulutuksen tulokseksi olisi saatu vain strategian tyhmyreitä tai peräti vääriin hankintoihin syyllistyneitä maanpettureita. Uskomme on päinvastainen. Maamme puolustuslaitoksessa palvelee tänään historiamme parhaiten koulutettu, isänmaallinen ammattiupseerikunta.  Jo toisen maailmansodan johtavassa panssarikoulutuksessa tähdennettiin, että panssarivoimien arimmin haavoittuva kohta on sen huolto. Mikäli panssariyhtymän ammus- ja polttoainehuolto saatiin tuhottua, pelkkien vaunujen taistelutaival ...

Käskyvaltainen organisaatio ei kritiikkiä siedä

Sumea logiikka on tekninen käsite, jonka ei lainkaan pitäisi kuulua kunnallishallintoon. Tavalliselle kadun kulkijalle eritoten kunnallistalous, ainakin näin vaalien alla, näyttää sanamukaisesti sumealta. Ilmaan nousee kysymyksiä, joihin muun muassa tunnettu kirjoittaja pari päivää sitten sisäsivun pakinassaan puuttui. Työpaikkoja pitää tehdä, synnyttää, mutta miten ja millaisia? Uusia työpaikkoja ei tosiaankaan sillä synny, että niitä otsikoissa vaaditaan. Niitä syntyy vain jos uusia, elinkelpoisia tuoteideoita löytyy ja niille valmistajia, nimenomaan sellaisia, jotka sietävät yrittämisen riskejä. Niitä kun nykyisin kasvaa todella harvassa. Vaikeaan velkakierteeseen ajettu kaupunki ei uusia työpaikkoja luo, sen pitäisi päin vastoin niitä vähentää. Miksi muuten matkailumme vaikenee tuppisuuksi, kun kansalaisille halutaan kävijätutkimuksia toimialalta? Kävijätutkimuksesta on kaupungin hallinnossa tehty melkeinpä kirosana. Jos ihmisjoukkoa jonkin tapahtuman yhteydessä tosimielell...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...