Siirry pääsisältöön

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Sirkus on vaativa ja huipputasolla kalliskin taiteenlaji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista, koska esitysten hallinta edellyttää aitoon sirkuksen henkeen ja talouteen valmentautumista. Poikkeuksena tietenkin sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteiskunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin glamourin pitää perustua taiturimaisiin esityksiin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuutta verhoavien valojen, hämäävien savujen ja värikkään maskeerauksen käytölle. Kunnallinen sirkus on politiikan ristitulessa tehtyä show'ta ja eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu kaikki vastuu taiteensa tasosta ja taloudesta. Mutta tämä taiteenlaji tuntee jopa itkeviä klovneja, jollaisia rehvakkaasti huumoripitoisten repliikkien jälkeen voi tavata kyyneltyneinä taiteilijahuoneista.

Kunnallinen sirkus on pääasiallisesti verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä, joilla kaikilla kuitenkin on omat henkilökohtaiset juonensa ja tavoitteensa. Ne kohdistuvat useimmin hyvään virkapaikkaan. Huono sirkustaide tulee kaikkein kalleimmaksi, eikä sen lopputuloksesta kukaan nauti. Kunnallisen sirkuksen alisuoritteisuus on suorastaan aitoa sirkustaidetta alentavaa.

Kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia ja suurempia näkymiä. Ne voivat myöhemmin toteutuakin, mutta täysin erilaisissa yhteyksissä, mihin ne alun pitäen ovat tarkoitettu. Pysyvä olotila luonnollisesti asettaa sirkuksen taitotasolle haasteita, joissa onnistuminen pannaan tietyin aikavälein puntariin kansan tekemissä mittauksissa ja joissa sitten jaetaan leijonia ja lampaita.

Kesäiseen tapaan - uusintana, edellä oleva teksti on lyhennelmä teoksestani SIRKUS, joka ilmestyi vuonna 2006 tunnuksella ISBN 952-92-0396-9. Jatkoa seuraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…