Siirry pääsisältöön

Heittäkää pyyhe kehään

Sanomalehden linja pääkirjoitusta ja kolumneja myöten alkaa kirkastua. Meidän ei kannata erilaisilla kikkailuilla enää hämätä veronmaksajaa? Heitetään reilusti pyyhe kehään niin kuin urheilussa. Otetaan vastaan karkkilat. Ei kaupunkimme taloutta millään kimppayhtiöillä enää saada kuntoon. Siellä nimittäin  kiusaavat vanhat ongelmat. Uusi yhtiö kyllä voi saada uutta lainaa, mutta köyhimpienkin kuntien on omat velkansa maksettava.

"Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu". Niin sanottiin iskelmässä silloin vanhaan aikaan. Maksettava on nytkin. Vaikka aika on paljon muuttunut, tämä totuus makaa paikallaan. Sen karvauden ovat kokeneet muun muassa kaikki pikavippiläiset. Niin käy Kotkankin. Sadan vuoden aikana kaupungille hankittu omaisuus ei tahdo mennä kaupaksi, Kotkan Energia Oy:n osakkeita lukuunottamatta.

Ne myymällä kunnan kitulias kamppailu kyllä pitkittyy, mutta Huittinen ja Damokleen miekka vilahtelevat jatkuvasti palstoilla. Johto suoltaa valtuustolle ja lautakunnille paperi- ja tietotulvaa, jolla heille ei ole käytännön merkitystä ja jota merkittävä osa  päätöksentekijöistä ei edes ymmärrä. Ymmärtämättömyydellä heidät kyllä saadaan pysymään nöyrinä, kun eivät tiedä, mitä päättävät. Suodattakaa tarpeettomuudet pois ja lähestykää totuutta selvin sanoin.

Entäpä jos puisto-osasto olisi saanut vaikkapa 1 miljoonan lisää jokaiseen talousarvioon esimerkiksi 20 vuoden aikana? Millaisen Kotkan näkisimme tänään? Tapahtumassa, jossa kaupunkimme sai vastaanottaa asiaan kuuluvan plakaatin, kaupunginjohtaja paljasti: "Olemme sijoittaneet reilusti 100 miljoonaa Elävään Kaupunkikeskustaan". Rahaa on siis palanut. Olisiko sillä summalla voinut luoda erinäköinen ja erilainen Kotka? Muitakin vaihtohtoja riittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…