Siirry pääsisältöön

Heittäkää pyyhe kehään

Sanomalehden linja pääkirjoitusta ja kolumneja myöten alkaa kirkastua. Meidän ei kannata erilaisilla kikkailuilla enää hämätä veronmaksajaa? Heitetään reilusti pyyhe kehään niin kuin urheilussa. Otetaan vastaan karkkilat. Ei kaupunkimme taloutta millään kimppayhtiöillä enää saada kuntoon. Siellä nimittäin  kiusaavat vanhat ongelmat. Uusi yhtiö kyllä voi saada uutta lainaa, mutta köyhimpienkin kuntien on omat velkansa maksettava.

"Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu". Niin sanottiin iskelmässä silloin vanhaan aikaan. Maksettava on nytkin. Vaikka aika on paljon muuttunut, tämä totuus makaa paikallaan. Sen karvauden ovat kokeneet muun muassa kaikki pikavippiläiset. Niin käy Kotkankin. Sadan vuoden aikana kaupungille hankittu omaisuus ei tahdo mennä kaupaksi, Kotkan Energia Oy:n osakkeita lukuunottamatta.

Ne myymällä kunnan kitulias kamppailu kyllä pitkittyy, mutta Huittinen ja Damokleen miekka vilahtelevat jatkuvasti palstoilla. Johto suoltaa valtuustolle ja lautakunnille paperi- ja tietotulvaa, jolla heille ei ole käytännön merkitystä ja jota merkittävä osa  päätöksentekijöistä ei edes ymmärrä. Ymmärtämättömyydellä heidät kyllä saadaan pysymään nöyrinä, kun eivät tiedä, mitä päättävät. Suodattakaa tarpeettomuudet pois ja lähestykää totuutta selvin sanoin.

Entäpä jos puisto-osasto olisi saanut vaikkapa 1 miljoonan lisää jokaiseen talousarvioon esimerkiksi 20 vuoden aikana? Millaisen Kotkan näkisimme tänään? Tapahtumassa, jossa kaupunkimme sai vastaanottaa asiaan kuuluvan plakaatin, kaupunginjohtaja paljasti: "Olemme sijoittaneet reilusti 100 miljoonaa Elävään Kaupunkikeskustaan". Rahaa on siis palanut. Olisiko sillä summalla voinut luoda erinäköinen ja erilainen Kotka? Muitakin vaihtohtoja riittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…