Siirry pääsisältöön

Heittäkää pyyhe kehään

Sanomalehden linja pääkirjoitusta ja kolumneja myöten alkaa kirkastua. Meidän ei kannata erilaisilla kikkailuilla enää hämätä veronmaksajaa? Heitetään reilusti pyyhe kehään niin kuin urheilussa. Otetaan vastaan karkkilat. Ei kaupunkimme taloutta millään kimppayhtiöillä enää saada kuntoon. Siellä nimittäin  kiusaavat vanhat ongelmat. Uusi yhtiö kyllä voi saada uutta lainaa, mutta köyhimpienkin kuntien on omat velkansa maksettava.

"Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu". Niin sanottiin iskelmässä silloin vanhaan aikaan. Maksettava on nytkin. Vaikka aika on paljon muuttunut, tämä totuus makaa paikallaan. Sen karvauden ovat kokeneet muun muassa kaikki pikavippiläiset. Niin käy Kotkankin. Sadan vuoden aikana kaupungille hankittu omaisuus ei tahdo mennä kaupaksi, Kotkan Energia Oy:n osakkeita lukuunottamatta.

Ne myymällä kunnan kitulias kamppailu kyllä pitkittyy, mutta Huittinen ja Damokleen miekka vilahtelevat jatkuvasti palstoilla. Johto suoltaa valtuustolle ja lautakunnille paperi- ja tietotulvaa, jolla heille ei ole käytännön merkitystä ja jota merkittävä osa  päätöksentekijöistä ei edes ymmärrä. Ymmärtämättömyydellä heidät kyllä saadaan pysymään nöyrinä, kun eivät tiedä, mitä päättävät. Suodattakaa tarpeettomuudet pois ja lähestykää totuutta selvin sanoin.

Entäpä jos puisto-osasto olisi saanut vaikkapa 1 miljoonan lisää jokaiseen talousarvioon esimerkiksi 20 vuoden aikana? Millaisen Kotkan näkisimme tänään? Tapahtumassa, jossa kaupunkimme sai vastaanottaa asiaan kuuluvan plakaatin, kaupunginjohtaja paljasti: "Olemme sijoittaneet reilusti 100 miljoonaa Elävään Kaupunkikeskustaan". Rahaa on siis palanut. Olisiko sillä summalla voinut luoda erinäköinen ja erilainen Kotka? Muitakin vaihtohtoja riittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean