Siirry pääsisältöön

Armonaika

Talousjohtaja Mänttärin katsaus Kotkan tilanteeseen oli valaiseva. Sen jälkeen kaupunginvaltuusto teki päätäksensä, joka tulee esiin eri yhteyksissä ja vielä monta kertaa. Eija Anttilan kirjoitus ei suinkaan ollut pahansuopa, mutta se selvitti eri Areenoitten neliöt erinomaisesti ja sitä kelvotonta suossa tarpomista, mitä tämä kaupunki on tehnyt. Loputon  kikkailu kaupungin toimien todellisten vaikutusten hämärtämisksi - velkakelpoisilla osakeyhtiöillä - on ennusmerkki tuhosta.

Joku mainostoimisto lienee tarkoituksellisesti huitaisten tehnyt väärät laskelmat ja kirjoittanut siitä jytyn laskun. Areenan tulevaisuus on haluttu nähdä vain loistokkaana. Syynä se, että kaupunginjohtajan  kymmenisen johtamisvuotta eivät  ole johtaneet mihinkään suureen menestykseen. Maailmantilanne on toki tänä aikana tehnyt aikamoisia voltteja, mutta se joka sosiaalidemokraatteihin oli tullut heti alkuun kirjautuneeksi, sen on kavuttava luistavakin rinne loppuun asti.

Miksei aikaisemmin ole näin selvästi sanottu, moni kysyy? Kyllä on. On kirjoitettu kymmenin kerroin eri paikoissa, on alijäämää, ja kaupunginvaltuustossakin, tyrmätty laskelmat. Nyt syntyy vain kilpajuoksu siitä, kuka  sen selvimmin teki. Järki tunne ja tarve varmaan pakkasivat sekoittumaan. Lähitulevaisuuden vaalit ovat lisäksi sekoittamassa soppaa. Gallup-numeroita luetaan. Taseet paukkuvat todellisuudessa taas tappiota ja sähkömiljoonat olisi kannattanut miettiä tarkemmin.

Täysin sama, kuka Kotkan kaupunginjohtajaksi valitaan. Samat vaikeudet ovat jo tiedossa.
Ulkomailta uutiset kertovat, että kaikilla puolueilla eivät toiveet aina toteudu. Itävallan vaaleissa nuoret poliitikot ryntäsivät johtopaikoille. Uusiiko se valtakunnan tason liittoutumiia, sitä emme tiedä. Nuorten sukupolvien kukkarolle jää Kotkankin selviäminen taloudestaan. Tulevatko mustatakkiset avuksi jo ennen armonajan päättymistä. Odotusaikana turvaudumme vain tunnusmerkkeihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Valheellista

Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki puhuisivat vain totta? Voidaanko tilanne kokea todellisena ilman koetta - ei? Siis mennään kokeiluun. Aamulla heti unien loputtua ei kuviteltaisi kaikkea jäsenten kolotusta todellisuutena, vaan tyydyttäisiin valkeaan valheeseen. Toisin sanoen sievistellään eli valehdellaan. Avoin toteamus aviopuolisolle päivän aluksi on unohtaa vanhentuneet piirteet. Miten näytät pirteältä? Valhettako eikä niin valkoista. Näin eteenpäin.

Elämmekö - pelkästään - valkoisen valheen maailmassa? Eivät poliitikot ole ainoita, jotka valehtelevat. Mekin teemme sitä, kun kaikki tekevät! Toiset valkoisen, toiset hieman siitä poikkeavana. Emmekö enää kunnioita suoraan sanojia, kuten Hertta Kuusista, kommunistia? Kai niitä, omassa totuudessaan pitäytyviä, rehvastelee molemmissa vastapuolissa? Rehellistä totuutta siis ei ole olemassakaan? Kaikki valehtelevat. Alan lähestyä tavoitetta.

Kinastelu ei katso aikaa, se jatkuu aina. Porukka, johon kuuluu löytyy sen mukaan, miten sopiva…