Siirry pääsisältöön

Armonaika

Talousjohtaja Mänttärin katsaus Kotkan tilanteeseen oli valaiseva. Sen jälkeen kaupunginvaltuusto teki päätäksensä, joka tulee esiin eri yhteyksissä ja vielä monta kertaa. Eija Anttilan kirjoitus ei suinkaan ollut pahansuopa, mutta se selvitti eri Areenoitten neliöt erinomaisesti ja sitä kelvotonta suossa tarpomista, mitä tämä kaupunki on tehnyt. Loputon  kikkailu kaupungin toimien todellisten vaikutusten hämärtämisksi - velkakelpoisilla osakeyhtiöillä - on ennusmerkki tuhosta.

Joku mainostoimisto lienee tarkoituksellisesti huitaisten tehnyt väärät laskelmat ja kirjoittanut siitä jytyn laskun. Areenan tulevaisuus on haluttu nähdä vain loistokkaana. Syynä se, että kaupunginjohtajan  kymmenisen johtamisvuotta eivät  ole johtaneet mihinkään suureen menestykseen. Maailmantilanne on toki tänä aikana tehnyt aikamoisia voltteja, mutta se joka sosiaalidemokraatteihin oli tullut heti alkuun kirjautuneeksi, sen on kavuttava luistavakin rinne loppuun asti.

Miksei aikaisemmin ole näin selvästi sanottu, moni kysyy? Kyllä on. On kirjoitettu kymmenin kerroin eri paikoissa, on alijäämää, ja kaupunginvaltuustossakin, tyrmätty laskelmat. Nyt syntyy vain kilpajuoksu siitä, kuka  sen selvimmin teki. Järki tunne ja tarve varmaan pakkasivat sekoittumaan. Lähitulevaisuuden vaalit ovat lisäksi sekoittamassa soppaa. Gallup-numeroita luetaan. Taseet paukkuvat todellisuudessa taas tappiota ja sähkömiljoonat olisi kannattanut miettiä tarkemmin.

Täysin sama, kuka Kotkan kaupunginjohtajaksi valitaan. Samat vaikeudet ovat jo tiedossa.
Ulkomailta uutiset kertovat, että kaikilla puolueilla eivät toiveet aina toteudu. Itävallan vaaleissa nuoret poliitikot ryntäsivät johtopaikoille. Uusiiko se valtakunnan tason liittoutumiia, sitä emme tiedä. Nuorten sukupolvien kukkarolle jää Kotkankin selviäminen taloudestaan. Tulevatko mustatakkiset avuksi jo ennen armonajan päättymistä. Odotusaikana turvaudumme vain tunnusmerkkeihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist