Siirry pääsisältöön

Armonaika

Talousjohtaja Mänttärin katsaus Kotkan tilanteeseen oli valaiseva. Sen jälkeen kaupunginvaltuusto teki päätäksensä, joka tulee esiin eri yhteyksissä ja vielä monta kertaa. Eija Anttilan kirjoitus ei suinkaan ollut pahansuopa, mutta se selvitti eri Areenoitten neliöt erinomaisesti ja sitä kelvotonta suossa tarpomista, mitä tämä kaupunki on tehnyt. Loputon  kikkailu kaupungin toimien todellisten vaikutusten hämärtämisksi - velkakelpoisilla osakeyhtiöillä - on ennusmerkki tuhosta.

Joku mainostoimisto lienee tarkoituksellisesti huitaisten tehnyt väärät laskelmat ja kirjoittanut siitä jytyn laskun. Areenan tulevaisuus on haluttu nähdä vain loistokkaana. Syynä se, että kaupunginjohtajan  kymmenisen johtamisvuotta eivät  ole johtaneet mihinkään suureen menestykseen. Maailmantilanne on toki tänä aikana tehnyt aikamoisia voltteja, mutta se joka sosiaalidemokraatteihin oli tullut heti alkuun kirjautuneeksi, sen on kavuttava luistavakin rinne loppuun asti.

Miksei aikaisemmin ole näin selvästi sanottu, moni kysyy? Kyllä on. On kirjoitettu kymmenin kerroin eri paikoissa, on alijäämää, ja kaupunginvaltuustossakin, tyrmätty laskelmat. Nyt syntyy vain kilpajuoksu siitä, kuka  sen selvimmin teki. Järki tunne ja tarve varmaan pakkasivat sekoittumaan. Lähitulevaisuuden vaalit ovat lisäksi sekoittamassa soppaa. Gallup-numeroita luetaan. Taseet paukkuvat todellisuudessa taas tappiota ja sähkömiljoonat olisi kannattanut miettiä tarkemmin.

Täysin sama, kuka Kotkan kaupunginjohtajaksi valitaan. Samat vaikeudet ovat jo tiedossa.
Ulkomailta uutiset kertovat, että kaikilla puolueilla eivät toiveet aina toteudu. Itävallan vaaleissa nuoret poliitikot ryntäsivät johtopaikoille. Uusiiko se valtakunnan tason liittoutumiia, sitä emme tiedä. Nuorten sukupolvien kukkarolle jää Kotkankin selviäminen taloudestaan. Tulevatko mustatakkiset avuksi jo ennen armonajan päättymistä. Odotusaikana turvaudumme vain tunnusmerkkeihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…