Siirry pääsisältöön

Sietäminen

Aihe, jota velkainen kotkalainen ei voi sietää, on suuri poikkeaminen kaupungin nykyelämästä. Jo pitkään on minua häirinnyt sellainen idea, joka rasittaisi yksinomaan maksajien kukkaroita, mutta jonka arvellaan vauhdittavan koko kaupungin talouden myönteistä kehitystä. Areena-suunnitelma sisältää tällaisia arveluita, jotka eivät perustu mihinkään oikeaan tutkimukseen. Pelottaa, että ne ne tulevat vain nyhtämään oman menestyksensä kansan kukkaroista.

Vanhana ja vailla valtaa taapertajana toivoin LIDL:n toisen myymälän johdattavan myös tavallisen tallaajan sellaisiin kysymyksiin, mistä kehitellään kaupalle aina tarpeelliset - menekki ja laatu. Pienenevä kaupungin väkiluku ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan tällaista kehitystä. varsinkin kun hotellinkin perustaminen huojuu ja lykkäytyy. Mitä vaihtoehtoja meille silloin jää? Väen lisäyskö? Lisätään vieraat kasvot  kuvioon vasta sitten, kun olemme vakuuttuneet suunnittelun varmuudesta.

Onko valtakunnan taloudellinen menestys sekoittanut aikaisemman kahtia jakautumisen? Siltä ainakin tuntuu. Vasemmisto ei ole enää yhtä uhkarohkea, onko sen aikaisempi rooli nyt vastapuolen oikeistomielisillä. On totta, ettei kehitystä synny, ellei uskalla. Joskus on pantava vaikka kaikki likoon. Rohkeuden puolesta on jo vannottu koko ikuisuus. Tällä viisaudella varmaan jotkut perustelevat niin monet ideat. Mutta onko meillä varaa kokeilla?

Kysytään sitten vaikka Nobel-palkituilta professorilta, Richard Thalerilta. Hänhän, jos kuka, edustaa nykyisyyttä. Riski voi peloittaa. Sen on varmaan todennut Nobel-palkittu psykologi, joka vasta eilen kuuli palkkiostaan. Kansalaiset yleensä valitsevat joko tunteella tai tietämättömyydellä. Kai niin demokratia muuttuu. Puolueet ovat sekaisin ja media tarjoaa vain neuvottomuutta. Pienimmällä riskillä liikutaan, kun pannaan rahat - toistaiseksi - seisomaan, vähennetään tulevia korkoja, tutkitaan.

















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…