Aihe, jota velkainen kotkalainen ei voi sietää, on suuri poikkeaminen kaupungin nykyelämästä. Jo pitkään on minua häirinnyt sellainen idea, joka rasittaisi yksinomaan maksajien kukkaroita, mutta jonka arvellaan vauhdittavan koko kaupungin talouden myönteistä kehitystä. Areena-suunnitelma sisältää tällaisia arveluita, jotka eivät perustu mihinkään oikeaan tutkimukseen. Pelottaa, että ne ne tulevat vain nyhtämään oman menestyksensä kansan kukkaroista.
Vanhana ja vailla valtaa taapertajana toivoin LIDL:n toisen myymälän johdattavan myös tavallisen tallaajan sellaisiin kysymyksiin, mistä kehitellään kaupalle aina tarpeelliset - menekki ja laatu. Pienenevä kaupungin väkiluku ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan tällaista kehitystä. varsinkin kun hotellinkin perustaminen huojuu ja lykkäytyy. Mitä vaihtoehtoja meille silloin jää? Väen lisäyskö? Lisätään vieraat kasvot kuvioon vasta sitten, kun olemme vakuuttuneet suunnittelun varmuudesta.
Onko valtakunnan taloudellinen menestys sekoittanut aikaisemman kahtia jakautumisen? Siltä ainakin tuntuu. Vasemmisto ei ole enää yhtä uhkarohkea, onko sen aikaisempi rooli nyt vastapuolen oikeistomielisillä. On totta, ettei kehitystä synny, ellei uskalla. Joskus on pantava vaikka kaikki likoon. Rohkeuden puolesta on jo vannottu koko ikuisuus. Tällä viisaudella varmaan jotkut perustelevat niin monet ideat. Mutta onko meillä varaa kokeilla?
Kysytään sitten vaikka Nobel-palkituilta professorilta, Richard Thalerilta. Hänhän, jos kuka, edustaa nykyisyyttä. Riski voi peloittaa. Sen on varmaan todennut Nobel-palkittu psykologi, joka vasta eilen kuuli palkkiostaan. Kansalaiset yleensä valitsevat joko tunteella tai tietämättömyydellä. Kai niin demokratia muuttuu. Puolueet ovat sekaisin ja media tarjoaa vain neuvottomuutta. Pienimmällä riskillä liikutaan, kun pannaan rahat - toistaiseksi - seisomaan, vähennetään tulevia korkoja, tutkitaan.
Vanhana ja vailla valtaa taapertajana toivoin LIDL:n toisen myymälän johdattavan myös tavallisen tallaajan sellaisiin kysymyksiin, mistä kehitellään kaupalle aina tarpeelliset - menekki ja laatu. Pienenevä kaupungin väkiluku ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan tällaista kehitystä. varsinkin kun hotellinkin perustaminen huojuu ja lykkäytyy. Mitä vaihtoehtoja meille silloin jää? Väen lisäyskö? Lisätään vieraat kasvot kuvioon vasta sitten, kun olemme vakuuttuneet suunnittelun varmuudesta.
Onko valtakunnan taloudellinen menestys sekoittanut aikaisemman kahtia jakautumisen? Siltä ainakin tuntuu. Vasemmisto ei ole enää yhtä uhkarohkea, onko sen aikaisempi rooli nyt vastapuolen oikeistomielisillä. On totta, ettei kehitystä synny, ellei uskalla. Joskus on pantava vaikka kaikki likoon. Rohkeuden puolesta on jo vannottu koko ikuisuus. Tällä viisaudella varmaan jotkut perustelevat niin monet ideat. Mutta onko meillä varaa kokeilla?
Kysytään sitten vaikka Nobel-palkituilta professorilta, Richard Thalerilta. Hänhän, jos kuka, edustaa nykyisyyttä. Riski voi peloittaa. Sen on varmaan todennut Nobel-palkittu psykologi, joka vasta eilen kuuli palkkiostaan. Kansalaiset yleensä valitsevat joko tunteella tai tietämättömyydellä. Kai niin demokratia muuttuu. Puolueet ovat sekaisin ja media tarjoaa vain neuvottomuutta. Pienimmällä riskillä liikutaan, kun pannaan rahat - toistaiseksi - seisomaan, vähennetään tulevia korkoja, tutkitaan.
Kommentit