Siirry pääsisältöön

Sietäminen

Aihe, jota velkainen kotkalainen ei voi sietää, on suuri poikkeaminen kaupungin nykyelämästä. Jo pitkään on minua häirinnyt sellainen idea, joka rasittaisi yksinomaan maksajien kukkaroita, mutta jonka arvellaan vauhdittavan koko kaupungin talouden myönteistä kehitystä. Areena-suunnitelma sisältää tällaisia arveluita, jotka eivät perustu mihinkään oikeaan tutkimukseen. Pelottaa, että ne ne tulevat vain nyhtämään oman menestyksensä kansan kukkaroista.

Vanhana ja vailla valtaa taapertajana toivoin LIDL:n toisen myymälän johdattavan myös tavallisen tallaajan sellaisiin kysymyksiin, mistä kehitellään kaupalle aina tarpeelliset - menekki ja laatu. Pienenevä kaupungin väkiluku ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan tällaista kehitystä. varsinkin kun hotellinkin perustaminen huojuu ja lykkäytyy. Mitä vaihtoehtoja meille silloin jää? Väen lisäyskö? Lisätään vieraat kasvot  kuvioon vasta sitten, kun olemme vakuuttuneet suunnittelun varmuudesta.

Onko valtakunnan taloudellinen menestys sekoittanut aikaisemman kahtia jakautumisen? Siltä ainakin tuntuu. Vasemmisto ei ole enää yhtä uhkarohkea, onko sen aikaisempi rooli nyt vastapuolen oikeistomielisillä. On totta, ettei kehitystä synny, ellei uskalla. Joskus on pantava vaikka kaikki likoon. Rohkeuden puolesta on jo vannottu koko ikuisuus. Tällä viisaudella varmaan jotkut perustelevat niin monet ideat. Mutta onko meillä varaa kokeilla?

Kysytään sitten vaikka Nobel-palkituilta professorilta, Richard Thalerilta. Hänhän, jos kuka, edustaa nykyisyyttä. Riski voi peloittaa. Sen on varmaan todennut Nobel-palkittu psykologi, joka vasta eilen kuuli palkkiostaan. Kansalaiset yleensä valitsevat joko tunteella tai tietämättömyydellä. Kai niin demokratia muuttuu. Puolueet ovat sekaisin ja media tarjoaa vain neuvottomuutta. Pienimmällä riskillä liikutaan, kun pannaan rahat - toistaiseksi - seisomaan, vähennetään tulevia korkoja, tutkitaan.

















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...