Siirry pääsisältöön

Huuto

Norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin ekspressionistinen teos - Huuto - herättää  filosofiseen mietiskelyyn. Maalauksen nykyistä, edelsi toinen nimi - Epätoivo. Nämä kaksi sanaa kuvaavat oikestaan kaikki ne tuskat ja tunteet, jotka taiteilija saattoi tuntea maalatessaan taulun. Tämä puolestaan johtaa huudon erittelyyn, joka saattaa syntyä ihan arkipäivänä. Huuto on aina merkki jonkin asteen epätoivosta, jomman kumman tai molempien.

Huuto merkitsee huutamista kovaäänisesti. Tehokkuus saattaa karata huulien välistä kuin tahtomatta. Syntyy kilpahuudanta, vaikka molemmat kuinka kehuisivat kuuloaan. Siihen alkaa jo sisältyä vihaa. Älä huuda... aiheuttaa yhtä kovalla äänellä - sinä se huudat! Viha alkaa silloin pursuta molemmista,  Olisiko silloin jo korkea aika siirtyä huumorin puolelle. Oven kiinnipaukahdus voidaan vielä estää. Sovitaan mieluummin.

Irrottautuminen elämästä herättää aina tunteita. Tapahtuu se sitten hoivakodissa tai omassa asunnossa.
Kuolema herättää kauhua, jokainen toivoo helppoa lähtöä, saappaat jalassa. Hämmästyttävää, vaikka lopun lähestyminen tiedetään, heräää kilpailu. Iän pituus lasketaan mm. saavutukseksi. Jotain on elämän aikana tehty oikein, se vain on tärkeää. Sen ympärille voidaan itse kutoa vaikka millainen onnistumisen verkko. Joka ihminen haluaa lähteä voittajana. Tai - vaikka parempana kuin toinen.

Edvard Munchin teos herätti siis arkipäivän. Pääasia on, että herätti. Jos taulut synnyttäisivät muutakin kun vain kylmän viileän katseen, kaikki taide palvelisi inhimillisyyttä. On kuin Kotkan merenkulussa. Satama on saanut rahansa, odotellaan siis kasvua. Asukaslukuun toivotaan lisääntymistä, mistä se lieneekin kotoisin. Areenalle toivotamme menestystä heti rakentamisvaiheesta lähtien. Samoin sen vetäjälle. Vaikka on perin vaikea uskoa koko alueen loistokkaaseen tulevaisuuteen.. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…