Siirry pääsisältöön

City-kansalaisia?

Valtaosa ihmisistä vastustaa muutoksia. Muutos koetaan epävarmuutena, turvattomuutena, hankalana. Siihen on otettava kantaa ja lopulta jäänee vaihtoehdoksi vain muutokseen sopeutuminen. Kasvojen väri ratkaisee, jotain on lopulta pakko sietää. Yhdyskuntien kehitys kulkee ihmisten haluista ja odotuksista täysin piittaamatta. Niin käy varmaan kaupungin johdossakin. Olemmehan juuri valitsemassa kaikille kotkalaisille eli koko tälle  kansalaisten joukolle hyvää johtajaa.

Yhdyskunta ja lopulta kaupunki heijastelevat kansalaistensa toiveita. Toiveet ja sen tukena kansalaisdemokratia ovat sellaisia ohjenuoria, joiden karttalehdellä nyt valittavan johdon on pakko edetä.Tekstaripalstoista mielipiteisiin ja kolumneihin saakka kaupunkimme asukkaat kaipaavat nyt muutosta. Haluamme elää cityssä, sen mukaisesti olemme valmiit sopeutumaan. Se taas vaatii rahaa. Saadaanko sitä, tarpeeksi? Keneltä?

Valittavat ehdokkaat ovat lupauksensa antaneet ja niistä pidämme kiinni. Minkään puolueen jäsenkirja ei enää saa olla ensisijainen vaikuttaja. Sitä hyvää on tarpeeksi jo nähty. Johtajan täytyy esiintyä, niin kuin keskisuuren teollisuus-ja satamakaupungin pääkapteeni esiintyy. Jos me haluamme sopeutua osaltamme city-kansalaisiksi, emme silloin rupea minkään tyhjiön vartijoiksi. Siksi etsimme tarpeeksi leveitä hartioita, sovintoa ja sitten - periksi antamattomuutta.

Odotusta ja jopa epävarmoja lupauksia on pakko kärsiä. Mikään tässä kiivastempoisessa maailmassa ei järjesty aina oikein ja sormia napsauttamalla. Kaikki erehtyvät, paitsi eräs ylivilkas, vanheneva poliitikko! Me siis seisomme varpaillamme valmiina odottamaan tuloksia. Mutta kun niitä kohti pyritään ja niiden pitää olla nähtävissä jo suunnittelussa. Suomen Pankin pääjohtaja antaa kultaisen esimerkin: polku marssille varmistetaan, mutta vain tietyin edellytyksin. Kulkekaa sitä - kyllä se siitä!
 .










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…