Siirry pääsisältöön

City-kansalaisia?

Valtaosa ihmisistä vastustaa muutoksia. Muutos koetaan epävarmuutena, turvattomuutena, hankalana. Siihen on otettava kantaa ja lopulta jäänee vaihtoehdoksi vain muutokseen sopeutuminen. Kasvojen väri ratkaisee, jotain on lopulta pakko sietää. Yhdyskuntien kehitys kulkee ihmisten haluista ja odotuksista täysin piittaamatta. Niin käy varmaan kaupungin johdossakin. Olemmehan juuri valitsemassa kaikille kotkalaisille eli koko tälle  kansalaisten joukolle hyvää johtajaa.

Yhdyskunta ja lopulta kaupunki heijastelevat kansalaistensa toiveita. Toiveet ja sen tukena kansalaisdemokratia ovat sellaisia ohjenuoria, joiden karttalehdellä nyt valittavan johdon on pakko edetä.Tekstaripalstoista mielipiteisiin ja kolumneihin saakka kaupunkimme asukkaat kaipaavat nyt muutosta. Haluamme elää cityssä, sen mukaisesti olemme valmiit sopeutumaan. Se taas vaatii rahaa. Saadaanko sitä, tarpeeksi? Keneltä?

Valittavat ehdokkaat ovat lupauksensa antaneet ja niistä pidämme kiinni. Minkään puolueen jäsenkirja ei enää saa olla ensisijainen vaikuttaja. Sitä hyvää on tarpeeksi jo nähty. Johtajan täytyy esiintyä, niin kuin keskisuuren teollisuus-ja satamakaupungin pääkapteeni esiintyy. Jos me haluamme sopeutua osaltamme city-kansalaisiksi, emme silloin rupea minkään tyhjiön vartijoiksi. Siksi etsimme tarpeeksi leveitä hartioita, sovintoa ja sitten - periksi antamattomuutta.

Odotusta ja jopa epävarmoja lupauksia on pakko kärsiä. Mikään tässä kiivastempoisessa maailmassa ei järjesty aina oikein ja sormia napsauttamalla. Kaikki erehtyvät, paitsi eräs ylivilkas, vanheneva poliitikko! Me siis seisomme varpaillamme valmiina odottamaan tuloksia. Mutta kun niitä kohti pyritään ja niiden pitää olla nähtävissä jo suunnittelussa. Suomen Pankin pääjohtaja antaa kultaisen esimerkin: polku marssille varmistetaan, mutta vain tietyin edellytyksin. Kulkekaa sitä - kyllä se siitä!
 .










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean