Siirry pääsisältöön

City-kansalaisia?

Valtaosa ihmisistä vastustaa muutoksia. Muutos koetaan epävarmuutena, turvattomuutena, hankalana. Siihen on otettava kantaa ja lopulta jäänee vaihtoehdoksi vain muutokseen sopeutuminen. Kasvojen väri ratkaisee, jotain on lopulta pakko sietää. Yhdyskuntien kehitys kulkee ihmisten haluista ja odotuksista täysin piittaamatta. Niin käy varmaan kaupungin johdossakin. Olemmehan juuri valitsemassa kaikille kotkalaisille eli koko tälle  kansalaisten joukolle hyvää johtajaa.

Yhdyskunta ja lopulta kaupunki heijastelevat kansalaistensa toiveita. Toiveet ja sen tukena kansalaisdemokratia ovat sellaisia ohjenuoria, joiden karttalehdellä nyt valittavan johdon on pakko edetä.Tekstaripalstoista mielipiteisiin ja kolumneihin saakka kaupunkimme asukkaat kaipaavat nyt muutosta. Haluamme elää cityssä, sen mukaisesti olemme valmiit sopeutumaan. Se taas vaatii rahaa. Saadaanko sitä, tarpeeksi? Keneltä?

Valittavat ehdokkaat ovat lupauksensa antaneet ja niistä pidämme kiinni. Minkään puolueen jäsenkirja ei enää saa olla ensisijainen vaikuttaja. Sitä hyvää on tarpeeksi jo nähty. Johtajan täytyy esiintyä, niin kuin keskisuuren teollisuus-ja satamakaupungin pääkapteeni esiintyy. Jos me haluamme sopeutua osaltamme city-kansalaisiksi, emme silloin rupea minkään tyhjiön vartijoiksi. Siksi etsimme tarpeeksi leveitä hartioita, sovintoa ja sitten - periksi antamattomuutta.

Odotusta ja jopa epävarmoja lupauksia on pakko kärsiä. Mikään tässä kiivastempoisessa maailmassa ei järjesty aina oikein ja sormia napsauttamalla. Kaikki erehtyvät, paitsi eräs ylivilkas, vanheneva poliitikko! Me siis seisomme varpaillamme valmiina odottamaan tuloksia. Mutta kun niitä kohti pyritään ja niiden pitää olla nähtävissä jo suunnittelussa. Suomen Pankin pääjohtaja antaa kultaisen esimerkin: polku marssille varmistetaan, mutta vain tietyin edellytyksin. Kulkekaa sitä - kyllä se siitä!
 .










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...