Siirry pääsisältöön

City-kansalaisia?

Valtaosa ihmisistä vastustaa muutoksia. Muutos koetaan epävarmuutena, turvattomuutena, hankalana. Siihen on otettava kantaa ja lopulta jäänee vaihtoehdoksi vain muutokseen sopeutuminen. Kasvojen väri ratkaisee, jotain on lopulta pakko sietää. Yhdyskuntien kehitys kulkee ihmisten haluista ja odotuksista täysin piittaamatta. Niin käy varmaan kaupungin johdossakin. Olemmehan juuri valitsemassa kaikille kotkalaisille eli koko tälle  kansalaisten joukolle hyvää johtajaa.

Yhdyskunta ja lopulta kaupunki heijastelevat kansalaistensa toiveita. Toiveet ja sen tukena kansalaisdemokratia ovat sellaisia ohjenuoria, joiden karttalehdellä nyt valittavan johdon on pakko edetä.Tekstaripalstoista mielipiteisiin ja kolumneihin saakka kaupunkimme asukkaat kaipaavat nyt muutosta. Haluamme elää cityssä, sen mukaisesti olemme valmiit sopeutumaan. Se taas vaatii rahaa. Saadaanko sitä, tarpeeksi? Keneltä?

Valittavat ehdokkaat ovat lupauksensa antaneet ja niistä pidämme kiinni. Minkään puolueen jäsenkirja ei enää saa olla ensisijainen vaikuttaja. Sitä hyvää on tarpeeksi jo nähty. Johtajan täytyy esiintyä, niin kuin keskisuuren teollisuus-ja satamakaupungin pääkapteeni esiintyy. Jos me haluamme sopeutua osaltamme city-kansalaisiksi, emme silloin rupea minkään tyhjiön vartijoiksi. Siksi etsimme tarpeeksi leveitä hartioita, sovintoa ja sitten - periksi antamattomuutta.

Odotusta ja jopa epävarmoja lupauksia on pakko kärsiä. Mikään tässä kiivastempoisessa maailmassa ei järjesty aina oikein ja sormia napsauttamalla. Kaikki erehtyvät, paitsi eräs ylivilkas, vanheneva poliitikko! Me siis seisomme varpaillamme valmiina odottamaan tuloksia. Mutta kun niitä kohti pyritään ja niiden pitää olla nähtävissä jo suunnittelussa. Suomen Pankin pääjohtaja antaa kultaisen esimerkin: polku marssille varmistetaan, mutta vain tietyin edellytyksin. Kulkekaa sitä - kyllä se siitä!
 .










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…