Siirry pääsisältöön

Sääli

Vakavana olemme kuunnelleet keskustelua, joka on eri medioissa saanut vaikean aluepalon asteen. Niin kauan ilmeemme on pysynyt kurissa, kun keskustelu on käynyt tasa-arvossa. Siinä ei ole tinkimistä. Sen takana olemme ja pysymme. Mutta kun keskustelu on ohjautunut ylivärikkäästi kaikkiin suhteisiin naisten ja miesten välillä on, tekee mieli puolustaa siltä osin miehiä. Miksi tehostetaan punahuulilla, kulmakarvoilla, tekoripsillä ja lyhyellä pukeutumisella?

Olen täyin selvillä siitä, miten tyttöjen kehitys kulkee iässä poikien edellä. Biologisen kellon kajahtelu tosittui joka tapauksessa, makasipa kansa vaikka miten maahanlyötynä. Sen sain havaita, kun heti sodan jälkeen asuin Saksassa. Mutta nykyiseen keskusteluun. Riehuva palo sen kuin vain yltyy. Jokainen kosketus, tapahtui se lapsena, poikana tai täysikasvuisena tekee miehet saastaiseksi. Nuorukaisten paineet ovat toisenlaiset, mutta erilaiset,  ja yhtä kovat kuin heidän "uhreillakin".

Jos jopa flirtti kielletään, maailma ja ihmiskunta menettää kosolti. Naisetkin kaipaavat huomiota. Kuten serenaadia erään Kaijan ikkunan alla Putkosen kaupan päädyssä. Tunne oli aito, ainakin sillä hetkellä. Kaijalla, Viipurin siirtolaisia, oli kaunis vaalea tukka. Tyttö kuunteli ikkunassa, naurahteli, oli tyytyväisen näköinen, ja siihen se jäi. Naiset, ainakin silloin, kaipasivat flirttiä, eikä siinä ollut mitään nykytuhmaa. Poikakoulu, Kotkan Lyseo kyllä lisäsi paineita, jutut siellä vaikuttivat jopa hurjilta.

Biologinen kello on myös nykyaikaa, tunnustivat kympin tytöt sitä tai eivät. Vaikka synnytys ei enää olekaan enää yksin naisten asia, monet sittenkin haluavat perheen, ihan aidon ja lämpimän. Kun palo edelleenkin riehuu, riehukoon. Vonkaus painostetaan kiellettyksi, missä muodossa tahansa. Unohdetaan vain sota-aika, rauhan ajan sotapalvelus ja muut miehiä koskevat rasitteet, jotka ovat erilaisia. Ystäväni, miehinen mies tapaa sanoa - jos kelpaan vielä kaikki pahat läpikäyneenä - rakkauselämäni on kunnossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean