Siirry pääsisältöön

Sääli

Vakavana olemme kuunnelleet keskustelua, joka on eri medioissa saanut vaikean aluepalon asteen. Niin kauan ilmeemme on pysynyt kurissa, kun keskustelu on käynyt tasa-arvossa. Siinä ei ole tinkimistä. Sen takana olemme ja pysymme. Mutta kun keskustelu on ohjautunut ylivärikkäästi kaikkiin suhteisiin naisten ja miesten välillä on, tekee mieli puolustaa siltä osin miehiä. Miksi tehostetaan punahuulilla, kulmakarvoilla, tekoripsillä ja lyhyellä pukeutumisella?

Olen täyin selvillä siitä, miten tyttöjen kehitys kulkee iässä poikien edellä. Biologisen kellon kajahtelu tosittui joka tapauksessa, makasipa kansa vaikka miten maahanlyötynä. Sen sain havaita, kun heti sodan jälkeen asuin Saksassa. Mutta nykyiseen keskusteluun. Riehuva palo sen kuin vain yltyy. Jokainen kosketus, tapahtui se lapsena, poikana tai täysikasvuisena tekee miehet saastaiseksi. Nuorukaisten paineet ovat toisenlaiset, mutta erilaiset,  ja yhtä kovat kuin heidän "uhreillakin".

Jos jopa flirtti kielletään, maailma ja ihmiskunta menettää kosolti. Naisetkin kaipaavat huomiota. Kuten serenaadia erään Kaijan ikkunan alla Putkosen kaupan päädyssä. Tunne oli aito, ainakin sillä hetkellä. Kaijalla, Viipurin siirtolaisia, oli kaunis vaalea tukka. Tyttö kuunteli ikkunassa, naurahteli, oli tyytyväisen näköinen, ja siihen se jäi. Naiset, ainakin silloin, kaipasivat flirttiä, eikä siinä ollut mitään nykytuhmaa. Poikakoulu, Kotkan Lyseo kyllä lisäsi paineita, jutut siellä vaikuttivat jopa hurjilta.

Biologinen kello on myös nykyaikaa, tunnustivat kympin tytöt sitä tai eivät. Vaikka synnytys ei enää olekaan enää yksin naisten asia, monet sittenkin haluavat perheen, ihan aidon ja lämpimän. Kun palo edelleenkin riehuu, riehukoon. Vonkaus painostetaan kiellettyksi, missä muodossa tahansa. Unohdetaan vain sota-aika, rauhan ajan sotapalvelus ja muut miehiä koskevat rasitteet, jotka ovat erilaisia. Ystäväni, miehinen mies tapaa sanoa - jos kelpaan vielä kaikki pahat läpikäyneenä - rakkauselämäni on kunnossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Tehtävä

Iso on tehtävä, se vain pitää saada valmiiksi: kaupunkistrategia. Maailma muuttuu eri kohdista nykyisin niin arvaamattomilla tavoilla. Lopulta se on kuin lottoamista. Joku onnistuu, joku ei. Onnistujalle nousevat portaat ja sen mukana palkat kuin itsestään. Comeron Sawyer ei onnistunut, eikä edellinen kaupunginjohtaja. Jos nyt menisi paremmin, kun kysytään peräti kansalta. Epäilen. Koska kansa äänestää lähes aina sitä, joka eniten antaa. Vaikka velaksi.

Kaupunkistrategia ei synny itsestään, mutta sen on valmistuttuva. Ei auta, että kokoomuspuolueen kokouksessa, nyt väliaikaisesti, puheenjohtajan ja hänen haastajansa välit ovat oikeaan suuntaan kääntymässä. Taistelu taukoaa vain hetkeksi. Suhteet pääkaupunkilaisen ja nykyisen puoluejohdon välillä vaativat ainakin vielä yhden yhteenoton. On se loukkaantuminen edellisen kokouksen päättäneistä vaaleista niin syvällä. Ounastelen - vastakosto tulee.

Kokoomuspuolueessa siis ainakin sauhuaa. Juha Sipilä selvitti kyllä, mitkä keskustan vaatimu…