Siirry pääsisältöön

Sääli

Vakavana olemme kuunnelleet keskustelua, joka on eri medioissa saanut vaikean aluepalon asteen. Niin kauan ilmeemme on pysynyt kurissa, kun keskustelu on käynyt tasa-arvossa. Siinä ei ole tinkimistä. Sen takana olemme ja pysymme. Mutta kun keskustelu on ohjautunut ylivärikkäästi kaikkiin suhteisiin naisten ja miesten välillä on, tekee mieli puolustaa siltä osin miehiä. Miksi tehostetaan punahuulilla, kulmakarvoilla, tekoripsillä ja lyhyellä pukeutumisella?

Olen täyin selvillä siitä, miten tyttöjen kehitys kulkee iässä poikien edellä. Biologisen kellon kajahtelu tosittui joka tapauksessa, makasipa kansa vaikka miten maahanlyötynä. Sen sain havaita, kun heti sodan jälkeen asuin Saksassa. Mutta nykyiseen keskusteluun. Riehuva palo sen kuin vain yltyy. Jokainen kosketus, tapahtui se lapsena, poikana tai täysikasvuisena tekee miehet saastaiseksi. Nuorukaisten paineet ovat toisenlaiset, mutta erilaiset,  ja yhtä kovat kuin heidän "uhreillakin".

Jos jopa flirtti kielletään, maailma ja ihmiskunta menettää kosolti. Naisetkin kaipaavat huomiota. Kuten serenaadia erään Kaijan ikkunan alla Putkosen kaupan päädyssä. Tunne oli aito, ainakin sillä hetkellä. Kaijalla, Viipurin siirtolaisia, oli kaunis vaalea tukka. Tyttö kuunteli ikkunassa, naurahteli, oli tyytyväisen näköinen, ja siihen se jäi. Naiset, ainakin silloin, kaipasivat flirttiä, eikä siinä ollut mitään nykytuhmaa. Poikakoulu, Kotkan Lyseo kyllä lisäsi paineita, jutut siellä vaikuttivat jopa hurjilta.

Biologinen kello on myös nykyaikaa, tunnustivat kympin tytöt sitä tai eivät. Vaikka synnytys ei enää olekaan enää yksin naisten asia, monet sittenkin haluavat perheen, ihan aidon ja lämpimän. Kun palo edelleenkin riehuu, riehukoon. Vonkaus painostetaan kiellettyksi, missä muodossa tahansa. Unohdetaan vain sota-aika, rauhan ajan sotapalvelus ja muut miehiä koskevat rasitteet, jotka ovat erilaisia. Ystäväni, miehinen mies tapaa sanoa - jos kelpaan vielä kaikki pahat läpikäyneenä - rakkauselämäni on kunnossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vain oikeiden arvojen kanssa voi elää

Itsenäisyyden ja kansallisuuden arvot perustuvat kansamme vapaaseen, omaan tahtoon. Haluamme elää niin kuin me olemme lakimme laatineet. Näitä kalleimpia arvoja puolustamaan tarvitsemme puolustusvoimiamme. Armeija kuuluu kansamme arvoasteikossa korkeaan ja keskeiseen asemaan. Saadakseen aikaan keskustelua joku voi väittää, että armeijamme on esimerkiksi väärillä hankinnoilla tuhottu. Kyseessä on kova väite. Siihen on pakko ottaa kantaa. On vaikea ymmärtää, että korkeimman sotilaallisen koulutuksen tulokseksi olisi saatu vain strategian tyhmyreitä tai peräti vääriin hankintoihin syyllistyneitä maanpettureita. Uskomme on päinvastainen. Maamme puolustuslaitoksessa palvelee tänään historiamme parhaiten koulutettu, isänmaallinen ammattiupseerikunta.  Jo toisen maailmansodan johtavassa panssarikoulutuksessa tähdennettiin, että panssarivoimien arimmin haavoittuva kohta on sen huolto. Mikäli panssariyhtymän ammus- ja polttoainehuolto saatiin tuhottua, pelkkien vaunujen taistelutaival ...

Käskyvaltainen organisaatio ei kritiikkiä siedä

Sumea logiikka on tekninen käsite, jonka ei lainkaan pitäisi kuulua kunnallishallintoon. Tavalliselle kadun kulkijalle eritoten kunnallistalous, ainakin näin vaalien alla, näyttää sanamukaisesti sumealta. Ilmaan nousee kysymyksiä, joihin muun muassa tunnettu kirjoittaja pari päivää sitten sisäsivun pakinassaan puuttui. Työpaikkoja pitää tehdä, synnyttää, mutta miten ja millaisia? Uusia työpaikkoja ei tosiaankaan sillä synny, että niitä otsikoissa vaaditaan. Niitä syntyy vain jos uusia, elinkelpoisia tuoteideoita löytyy ja niille valmistajia, nimenomaan sellaisia, jotka sietävät yrittämisen riskejä. Niitä kun nykyisin kasvaa todella harvassa. Vaikeaan velkakierteeseen ajettu kaupunki ei uusia työpaikkoja luo, sen pitäisi päin vastoin niitä vähentää. Miksi muuten matkailumme vaikenee tuppisuuksi, kun kansalaisille halutaan kävijätutkimuksia toimialalta? Kävijätutkimuksesta on kaupungin hallinnossa tehty melkeinpä kirosana. Jos ihmisjoukkoa jonkin tapahtuman yhteydessä tosimielell...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...