Siirry pääsisältöön

Tekstit

Piipparainen pihapiiri

  Siihen aikaan yhden puolueen valta näkyi joka paikassa. Poliittinen johto teki tilintarkastajille heti selväksi, ettei ulkopuolisille kuulu, mitä tarkastuksissa tapahtuu, eikä raportteja julkistella. Kaupungin työpaikoilla elo oli muutenkin auvoisempaa kuin nykyisin. Huumori lensi ja huumorilla tässäkin muistellaan viiden saunan viidakkoa. Savupiipputeollisuus tunki vielä siihen aikaan kaupungille seteleitä kassaan niin, ettei ihan kaikesta tarvinnut niuhottaa. Niinpä vähän ennen kuin Kotkan Sähkölaitoksesta tuli Kotkan Energia Oy, siellä pienen pienessä pihapiirissä, piipparaisella 50x50 metrin alueella, toimi siihen saunahulluun aikaan viisi (5) erillistä saunaa, yksi niistä kaupungin konekeskukselle. Ay-liike takasi, että kaikilla piti olla lupa rentoutua löylyissä ennen kotiin lähtöä. Saunavuoroja ei silloin ollut tapana eri organisaatiotasoille yhdistellä. Jokaisella arvoasteelle piti olle omansa. Koska jokaisen piti työehtosopimuksen mukaisesti päästä rentoutumaan 1...

Millaisia henkilöitä valitsemme asioitamme hoitamaan?

   Kotkan valtuustossa on tehty paljon ratkaisevia päätöksiä jo vuosikymmenien ajan vain nk. yläpään päätöksin. Liian usein valtuustoryhmille on tuotu tyly ilmoitus, että asia on jo päätetty, eikä päätöstä voi eikä saa enää valtuustosalissa avata. Tänään tuloksia tästä typistetystä demokratiasta näkyy rahoituksen peloittavina alijääminä. Uusien valtuutettujen koko rintama saa nyt varautua uudenlaiseen valtuustokauteen. Tulevaisuus tarjoaa myllerryksissään valtavasti mahdollisuuksia (mm. E18), mutta vaatii samalla kaupungille uutta johtamistyyliä. Kuntavaaleissa etsitäänkin nyt henkilöitä, joilta löytyy halua kehittää kaupunkia yhteisellä aloitteellisuudella. Muutos näkynee ensinnä kaupunginhallituksen ja sen jälkeen valtuuston toiminnassa. Etsikää silloin johtajia, jotka tunteen seuraamisen sijasta luottavat omassa organisaatiossa talouden asiantuntijoihin. Hakekaa valtuustoon henkilöitä, jotka eivät tyydy puskasta huuteluun, eivätkä istu vain napin painajina. Valitka...

Syksy sulkee syliinsä Kotkan matkailun

  Sumu-, sade- ja pakkasaamut valtaavat taas kadut pitkiksi kuukausiksi. Makujen teehuone- ja pullantuoksuinen kahvilaelämä Sapokassa ovat jo hiljentyneet. Saman kokevat merenelävien Maretarium, hotellien vastaanottoaulat, upea kivilbyrinttien Meripuisto ja vierasvenesatama. Hymyilevin tervehdyksin ja mittavin toivein avatut pubien terassit on purettu. Tuhansilla odotuksilla lastattu Merikeskus Vellamo jää kaipaamaan saapuvien kenkien kopinaa Härniemen yleisökieltoon aidatun laiturikannen suunnasta. Varissaaressa ja Mansikkalahdessa lasten leikkiäänet ovat vaienneet. Vain merihistoria havisee. Kukourissa aurinkoa ottaneet ja kisailevat nuoret ovat purjehtineet toimiinsa mantereelle. Kesämökit saarissa ovat saaneet luukut ikkunoihinsa. Syksy on kuin risueste matkailun kasvupuheille. Kesäprosentteja kelpaa heitellä, kun kantaluvut vielä ovat pienet. Matkailun puolesta raataneet kaihoavat lepäämään jonnekin, missä kävijämääristä ei tarvitse prosentteja tilastonikkareille ...

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

  Kun kunnallinen valta on vuosikymmenien ajan Kotkassa ollut saman, vaaleissa voittaneen puolueen ja sitä uskollisesti tukeneen ryhmän käsissä, on eriävien mielipiteiden saaminen kehittämisen vaihtoehdoiksi ollut vaikeaa. Nuorten ja vasta mukaan tulleiden kohdalla jopa mahdotonta. Kuitenkin kunnallisessa kehittämisessä suurin haaste on kannustaa ihmisiä esittämään juuri erilaisia näkökulmia. Kun Kotkansaaripuolue (Sd + osittain kok.) ei ole halunnut kuulla erilaista ajattelua, seurauksena paikallisessa kehityksessä on käsijarru ollut raskaasti päällä. Demokraattisesti valittuun diktatuuriin on liittynyt talousarviosokeus. Liian helppoa on syytellä outoja olosuhteiden käänteitä ja puolustella omaa heikkoa menestystä taistelussa niitä vastaan. Aseet puolustautumiseen kun on pudotettu käsistä. Kun vanhan elinkeinorakenteen aikanaan luoma "iso pussi" on tyhjä ja menneiden vuosien megavirheet kahlehtivat. Kaupungin kassaa pitävät kohta yllä vain kotkalaisten raskaasti ve...

Kuntaliitksen edellytys on luja luottamuspääoma

   Valtakunnan politiikassa risteilee näinä päivinä hyvinkin ristiriitaisia arvioita hyödyistä ja haitoista, kun peräti satoja kuntia patistetaan yhteen ja keskittämään toimintojaan. Yhteisenä tavoitteena kuitenkin kaikissa se, että yleistynyt talousahdinko näillä järjestelyillä lievittyisi ja samanaikaisesti palvelut paranisivat. Varmuutta siihen ainakaan lähivuosina ei kuitenkaan ole. Pohtimista tulee aiheuttamaan, millaisia ominaisuuksia johtamisen isäntäkunniksi ilmoittautuneilla tulee olla. Kaikki kunnat eivät valitettavasti voi päästä korkeimmalle korokkeelle. Valinnan ensimmäiseksi vaatimukseksi kun työntyy kyky hallinnoida palveluita erilaisissa olosuhteissa ja samanaikaisesti menestyksellä hoitaa monivivahteisia talouskokonaisuuksia. Ensimmäiseksi tarkastelun kohteeksi otetaan isäntäkunnaksi pyrkivän velat. Jo se kirkastaa isäntäkunnaksi pyrkivän ulkoista kuvaa niille, joita yhdistäminen tulisi koskemaan. Kuntakeskustan maantieteellinen sijainti ja vetovoima ...

Pitkä varjo

  Aina kun rakkaassa kaupungissamme kuntavaalit lähestyvät, melkein poikkeuksetta muutamaa viikkoa ennen pulpahtaa pintaan puhetta "kanjonin kattamisesta". Asiasta sekä puhutaan että kirjoitetaan vaikka vallan haltijat eivät vakavissaan itsekään usko voivansa tehdä jotain, sinänsä monien nyökyttelemälle hankkeelle. Koska kansalaiset toisaalta osaavat unohtaa melko pian kaiken, mitä poliitikot vaalien alla lupaavat, siksi samaa ideaa voidaan huoletta lämmittää taas uudelleen ja uudelleen neljän vuoden välein. Politiikkaan toki kuuluu pitää puheita ja ojennella toreilla esitteitä. Niissä värikkäät havainnekuvat vahvistetuina poliitikon vakuuttavin sanankääntein, saavat silloin tällöin kerätyksi jonkun herkkäuskoisen äänen omalle numerolleen.  Tällä kerralla kanjonin kattamisen tekee poikkeuksellisen jännittäväksi se, että hankkeen mainostajana esiintyy itse kaupunginjohtaja, joka tähän asti on ollut kiinnostunut paksuin setelitukoin rakentamaan vain pienempää puolta ka...

"Miksi ajaisimme Ladalla, kun voimme ostaa ison Mercedeksen

  Uusimman virallisen museotilaston mukaan Merikeskus Vellamolla oli 2010 omatoimista tuottoa yhteensä 171 348 euroa. Se jakautui pääsymaksutuloihin 127 942 euroa, muistoesine- ja erilaisiin palvelutuloihin 43 406 euroa. Pääsymaksun oli vuoden aikana suorittanut  n. 31 500 kävijää. Pääsymaksun keskiarvoksi tulee näin laskien 5,43 euroa. Ilmaiskävijät jätetään tässä laskelmien ulkopuolelle, koska he eivät museon tuottoon suoranaisesti vaikuta. Heille kuuluu ilman maksua nautinto tilojen laadusta, esineistöstä ja palveluista. Merikeskus Vellamo tekee Kotkalle suoraa tappiota, johon mukaan on laskettu valtion maksamat tuet, museon hallinnon ja kiinteistönhoidon menot, vuosipoistot ja keskimäärin 4 %:n pääomakulut, kaikki yhdessä min. 3,5 miljoonaa euroa. Jakakaa mainittu tappioluku maksaneidenlipun hinnalla 5,43 euroa. Saatte vuositappion peittymään vasta, jos ja kun museokeskuksessa kävisi vuosittain 644 567 (!) lippunsa maksavaa vierailijaa. Nyt heitä käy siis 31500. ...