Siirry pääsisältöön

Kuntaliitksen edellytys on luja luottamuspääoma

   Valtakunnan politiikassa risteilee näinä päivinä hyvinkin ristiriitaisia arvioita hyödyistä ja haitoista, kun peräti satoja kuntia patistetaan yhteen ja keskittämään toimintojaan. Yhteisenä tavoitteena kuitenkin kaikissa se, että yleistynyt talousahdinko näillä järjestelyillä lievittyisi ja samanaikaisesti palvelut paranisivat. Varmuutta siihen ainakaan lähivuosina ei kuitenkaan ole.

Pohtimista tulee aiheuttamaan, millaisia ominaisuuksia johtamisen isäntäkunniksi ilmoittautuneilla tulee olla. Kaikki kunnat eivät valitettavasti voi päästä korkeimmalle korokkeelle. Valinnan ensimmäiseksi vaatimukseksi kun työntyy kyky hallinnoida palveluita erilaisissa olosuhteissa ja samanaikaisesti menestyksellä hoitaa monivivahteisia talouskokonaisuuksia.

Ensimmäiseksi tarkastelun kohteeksi otetaan isäntäkunnaksi pyrkivän velat. Jo se kirkastaa isäntäkunnaksi pyrkivän ulkoista kuvaa niille, joita yhdistäminen tulisi koskemaan. Kuntakeskustan maantieteellinen sijainti ja vetovoima ovat yhdistyneen kunnan yhteiselle väestölle ykkösasioita. Tältä pohjalta koko palvelupaletti arvioidaan ja keskustelua yksityiskohdista varmasti riittää.

Liikkuminen laajentuvan kunnan sisällä ja liikkumiseen liittyvä varojen kuluminen tulevat tarkkojen laskelmien kohteiksi. Kaikkea kun ei voida vielä lähivuosinakaan sähköisesti hoitaa. Seudullisten liikennereittien jatkuvaan suunnitteluun ja tehostamiseen täytyy löytyä aktiviteettia. Kysymystä, miten valtiolta saatavat porkkanarahat seudullisesti jyvitetään, ei varmasti unohdeta.

Uudet sosiaaliset tiedon lähteet, kuten nämä blogikirjoitukset, pyrkivät yhdessä vanhempien tiedotusvälineiden kanssa tuomaan esiin ja keskusteluun kuntien kuumimpia asioita, kaikkein kipeimmät mukaan ottaen. Tänään kärkeen asettuvat kuntavaalit. Kansalaiskyselyiden perusteella odotettavissa on nykyisiä kuntarakenteita mullistavia muutoksia. Kysykää, kirjoittakaa ja keskustelkaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist