Siirry pääsisältöön

Pitkä varjo

  Aina kun rakkaassa kaupungissamme kuntavaalit lähestyvät, melkein poikkeuksetta muutamaa viikkoa ennen pulpahtaa pintaan puhetta "kanjonin kattamisesta". Asiasta sekä puhutaan että kirjoitetaan vaikka vallan haltijat eivät vakavissaan itsekään usko voivansa tehdä jotain, sinänsä monien nyökyttelemälle hankkeelle.

Koska kansalaiset toisaalta osaavat unohtaa melko pian kaiken, mitä poliitikot vaalien alla lupaavat, siksi samaa ideaa voidaan huoletta lämmittää taas uudelleen ja uudelleen neljän vuoden välein. Politiikkaan toki kuuluu pitää puheita ja ojennella toreilla esitteitä. Niissä värikkäät havainnekuvat vahvistetuina poliitikon vakuuttavin sanankääntein, saavat silloin tällöin kerätyksi jonkun herkkäuskoisen äänen omalle numerolleen.

 Tällä kerralla kanjonin kattamisen tekee poikkeuksellisen jännittäväksi se, että hankkeen mainostajana esiintyy itse kaupunginjohtaja, joka tähän asti on ollut kiinnostunut paksuin setelitukoin rakentamaan vain pienempää puolta kaupungistamme. Mutta pelkän moottoritieaukon peittäminen tähän asti "väärässä" kaupunginosassa ei riitä, sillä pelkällä betonikatteella ei saa riipaistua kunnon hintaa rakennuspääomalle..

Mutta tämänvuotinen kanjonin kattaminen, taas kuntavaalien alla, sisältääkin jotain uutta. Uutiselle antaa kieltämättä tuoreita vivahteita tieto, että rahoituspääoma onkin kotoisin Venäjältä, ja että kanjonin kate alkaisi kantaa päällään uutta kauppakeskusta. Kaupan tulo mukaan hankkeeseen kertoo ensikädessä laajalti heränneestä uskosta venäläisturistien maagiseen ostovoimaan. Kaupan piireissä puhutaan jo nollasummapelistä. Torilla porisee jo väittely siitä, mihin kaupan asiakkaiden ajoneuvot ohjataan.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist