Sumu-, sade- ja pakkasaamut valtaavat taas kadut pitkiksi kuukausiksi. Makujen teehuone- ja pullantuoksuinen kahvilaelämä Sapokassa ovat jo hiljentyneet. Saman kokevat merenelävien Maretarium, hotellien vastaanottoaulat, upea kivilbyrinttien Meripuisto ja vierasvenesatama.
Hymyilevin tervehdyksin ja mittavin toivein avatut pubien terassit on purettu. Tuhansilla odotuksilla lastattu Merikeskus Vellamo jää kaipaamaan saapuvien kenkien kopinaa Härniemen yleisökieltoon aidatun laiturikannen suunnasta.
Varissaaressa ja Mansikkalahdessa lasten leikkiäänet ovat vaienneet. Vain merihistoria havisee. Kukourissa aurinkoa ottaneet ja kisailevat nuoret ovat purjehtineet toimiinsa mantereelle. Kesämökit saarissa ovat saaneet luukut ikkunoihinsa.
Syksy on kuin risueste matkailun kasvupuheille. Kesäprosentteja kelpaa heitellä, kun kantaluvut vielä ovat pienet. Matkailun puolesta raataneet kaihoavat lepäämään jonnekin, missä kävijämääristä ei tarvitse prosentteja tilastonikkareille olla kertomassa, eikä kertoimia asettelemassa.
Puistot, tuhannesti toistettu matkailumme ainutlaatuinen vetonaula, luopuu väripaletin saattelemana vihreydestään, kunnes uusi aurinko keväällä puiden pakahtuvat nuput taas herättää. Kaupungin muinoin niin ylpeällä paraatien keskustorilla takatuuli ajaa ryppyistä Alkon muovipussia typötyhjän aukean nurkasta nurkkaan.
Kommentit