Siirry pääsisältöön

Ylivelkaantuminen merkitsee rankkaa suunnanmuutosta

 Saneeraustilanteessa, johon Kotka on joutumassa lähes kaikkine palvelualoineen, täytyy kaupungille heti ensimmäiseksi hyväksyä talouden tervehtymiseen johtava strategia. Sen kehittämisessä riittää vaikeuksia. Uudella strategialla on tärkeä merkityksensä. Sillä pyritään pelastamaan mitä vielä pelastettavissa on, nimittäin kaupunkilaisten varat ja kaupungin maine. Kotka on jo jonkin aikaa syönyt aikaisempien sukupolvien ansaitsemaa omaisuutta, mutta viime aikoina kasvavaa velkaa on kyetty maksamaan vain uudella velalla. Suunnan on pakko muuttua.


Täällä suurin murros alkoi, kun kaupunkisuunnittelu jätti vähemmän merkitykselliseksi talouden tasapainon, mitä taas aikaisemmin hyväksytty strategiasuunnitelma 2011-2016 edellytti ja korosti.. Kaupunkia lähdettiin suuntaamaan sellaisiin tavoitteisiin, joihin sen voimavarat eivät ikinä olisi riittäneet. Poliittiset päättäjät katselivat passiivisina ihmetellen, millä vauhdilla visioon Kulttuurisatamasta ja sen konsultti-ideoihin rahaa syydettiin. Pienintäkään huolta ei näkynyt missään kassavirroista, joita edes johonkin mittaan suunnittelun tuli edellyttää. Käyttöpääomaa ei kumma kyllä juuri missään tarvittu. Omituista!


Millään jipoilla ei tuhoja, joita ylivelkaantuminen ohessaan tuo, voi enää estää. Velkavastuita on lykkäämisillä yritetty sysiä pois näkyvistä, mutta niin kunta- kuin muussakin taloudessa, kaikki kirjat joskus avataan. Kotkan on nyt palattava rankoin päätöksin tasapainoisempaan talouden tilaan. Se ei taas ole mahdollista ilman syvälle käyvää uudelleen järjestelyä kaupungin johtoelimissä. Onneksi siihen tarjoaa mahdollisuuden lähestyvä kuntavaali. Se mahdollisuus on nyt pakko käyttää. Pormestarimallia on harkittava täydellä vakavuudella.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean