Siirry pääsisältöön

Purppurapilvillä mustat reunat



Viime päivien synkät talousluvut ovat yllättäneet monet kotkalaiset. Toimintakate miinuksella, työttömyys oman kehitysyhtiön jatkuvista saavutuksista huolimatta valtakunnan huippua, eikä veronmaksajien raskasta vyönkiristystä enää voida lykätä. Kaupungin omaisuutta yritetään myydä, mutta ilman motivaatiorahaa sekään ei näytä onnistuvan.

Harvassa ovat ne henkilöt, jotka syvemmin ovat pohtineet, mikä tässä kaikessa eniten on mennyt pieleen. Ihan viime aikoja lukuun ottamatta mediakaan ei ole oikein syvälliseen pohdiskeluun rohkaistunut. Jopa Kymenlaakson keskussairaalan remontissa eri ratkaisujen vaihtoehdot ovat jähmettyneet inttämisen tasoille. Onneksi remontin alkamisesta on jo olemassa omistajakuntien päätös.

"Elävää kaupunkikeskustaa" harva enää mainitsee. Noin kymmenen vuotta sitten visioita säihkynyt kaupunginjohtaja päästi kultaisen "Kotkan lentoon". Lintua on kultajyvillä ruokittu ja visioilla lennätetty. Seteleitä on kuplivassa agendassa palanut jo runsaasti yli 100 miljoonaa! Tänään kysymys siitä, mitä sillä rahalla on saatu, on hyvinkin paikallaan. 

Eikö nyt olisi syytä alkaa koko kehityskeskustelu ihan toisesta päästä? Lähdettäisiin mieluummin siitä, miten paljon turisteja Kotkansaarelle tarvitaan, jotta heidän ostoksensa, majoituksensa ja museokäyntinsä alkaisivat tuottaa takaisin matkailuun sijoitettuja varoja kaupungin kassaan. Parkkipaikkojen riittävyys niin valtavalle joukolle olisi sitten eri ongelma. Niiden loihtimiseen Meripäivät olisi oiva konsultti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...