Siirry pääsisältöön

Kaksi toisistaan eroavaa suoritusmotiivia

Professori Matti Klinge (s.1936) on kirjassaan "Kaksi Suomea" mielenkiintoisesti analysoinut maamme itäisen ja läntisen osan kulttuurihistoriallista erilaisuutta. Klinge sijoittaa läntisen Suomen Tukholman vaikutuspiiriin, itäisen (kaakkoisen) taas saman ajan (1809-1917) Pietarin kulttuurialueeseen.
  
Erilaisuuteen olivat muokkaajina alkuelinkeinot, toisaalla jykevä maanviljelys, toisaalla Pietariin ja sukkeluuteen suuntautuva eloisa kauppa. Ne vaikuttivat ikään kuin juurimultana väestön kulttuureihin. Yksilöllisyys Pohjanmaalla ja joukkona esiintyminen idässä olivat toimintakulttuureista esiin kohoavia ominaisuuksia.

Itäisessä Suomessa, suurteollisuuden kauan hallitsemilla alueilla, missä patruunat aikanaan huolehtivat palkanmaksun ohella väestönsä muistakin yhteiskunnallisista tarpeista, tehtaitten omistajat ajattelivat sosiaalisen toimintansa antaneen heille oikeuden "omistaa" lähiympäristönsä väestö.

Tehtaat ikään kuin pitivät "sylissään" oman työvoimansa, niin kuin lapsen vanhempiensa suojassa. Poika tuli isänsä jälkeen samaan ammattiin, ainakin työhön samaan firmaan. Sellainen oli sille ajalle kaikkein käytännöllisin ratkaisu, sillä parhaiten taattiin elämänmittainen toimeentulo. Mutta mihin tämä johti?

Ilmiö alkoi tehokkaasti estää työläispaikkakunnaksi itsensä nimenneillä seuduilla yksityistä yrittäjyyttä. Oli turvallisempaa luottaa isoon firmaan ja paikalliseen vallankäyttäjään. Jos joku poikkeuksellisen aloitehenkinen sitten alkoi työläisseudulla palkata väkeä ihan omaan yritykseensä, häntä herkästi nimitettiin nomaalin elämänmenon häiriköksi. 

Työläispaikkakunnilla ihmiset tyytyivät elintasonsa hitaaseen, mutta kuitenkin jatkuvaan kasvuun. Tällainen elämänmuoto kahlitsi luontaisen aloitekyvyn, koska joku aina sanoi, mitä piti tehdä. Kun tällekin elämäntavalle tuli vastavoima löytyä, he turvautuivat yksilöinä yrittämisen sijasta solidaariseen joukkovoimaan. Muun muassa Kotkan kaupunki -  poliittisten syiden voimistamana - halusi ja sai vuosikymmeniksi tällaisen maineen. 
 
Siinä kun pohjalaiset pyrkivät kunnostautumaan kulttuurin eri aloilla yksilölajeissa: soololaulajina omassa oopperassaan, kapellimestariluokan kansainvälisenä opettajana, yksilöinä yleensä, itäinen kulttuuri eteni joukkona: kuoro- ja viihdelauluissa, erilaisissa joukkueurheiluissa, lajeissa joissa ei suoranaista yksilövastuuta tunneta.

On toki myönnettävä, että poikkeuksiakin molemmissa toiminta-asenteissa löytyy, mutta perheiden elämäntavoista ominaisuudet kyllä vähitellen leviävät ympäristöönsä lähipiiriin, syntyy käyttäytymisen kulttuuri. Omassa olemuksessaan hyvin urbaanin professori Matti Klingen teos "Kaksi Suomea" selittää uskottavasti saman kansan erilaisia luonteita. "Verratkaa talojen puutarhoja", hän kehottaa.

Lyhennetty ja editoitu 2001 painetusta kirjastani Minun Kotkani - erilainen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…