Siirry pääsisältöön

Kaksi toisistaan eroavaa suoritusmotiivia

Professori Matti Klinge (s.1936) on kirjassaan "Kaksi Suomea" mielenkiintoisesti analysoinut maamme itäisen ja läntisen osan kulttuurihistoriallista erilaisuutta. Klinge sijoittaa läntisen Suomen Tukholman vaikutuspiiriin, itäisen (kaakkoisen) taas saman ajan (1809-1917) Pietarin kulttuurialueeseen.
  
Erilaisuuteen olivat muokkaajina alkuelinkeinot, toisaalla jykevä maanviljelys, toisaalla Pietariin ja sukkeluuteen suuntautuva eloisa kauppa. Ne vaikuttivat ikään kuin juurimultana väestön kulttuureihin. Yksilöllisyys Pohjanmaalla ja joukkona esiintyminen idässä olivat toimintakulttuureista esiin kohoavia ominaisuuksia.

Itäisessä Suomessa, suurteollisuuden kauan hallitsemilla alueilla, missä patruunat aikanaan huolehtivat palkanmaksun ohella väestönsä muistakin yhteiskunnallisista tarpeista, tehtaitten omistajat ajattelivat sosiaalisen toimintansa antaneen heille oikeuden "omistaa" lähiympäristönsä väestö.

Tehtaat ikään kuin pitivät "sylissään" oman työvoimansa, niin kuin lapsen vanhempiensa suojassa. Poika tuli isänsä jälkeen samaan ammattiin, ainakin työhön samaan firmaan. Sellainen oli sille ajalle kaikkein käytännöllisin ratkaisu, sillä parhaiten taattiin elämänmittainen toimeentulo. Mutta mihin tämä johti?

Ilmiö alkoi tehokkaasti estää työläispaikkakunnaksi itsensä nimenneillä seuduilla yksityistä yrittäjyyttä. Oli turvallisempaa luottaa isoon firmaan ja paikalliseen vallankäyttäjään. Jos joku poikkeuksellisen aloitehenkinen sitten alkoi työläisseudulla palkata väkeä ihan omaan yritykseensä, häntä herkästi nimitettiin nomaalin elämänmenon häiriköksi. 

Työläispaikkakunnilla ihmiset tyytyivät elintasonsa hitaaseen, mutta kuitenkin jatkuvaan kasvuun. Tällainen elämänmuoto kahlitsi luontaisen aloitekyvyn, koska joku aina sanoi, mitä piti tehdä. Kun tällekin elämäntavalle tuli vastavoima löytyä, he turvautuivat yksilöinä yrittämisen sijasta solidaariseen joukkovoimaan. Muun muassa Kotkan kaupunki -  poliittisten syiden voimistamana - halusi ja sai vuosikymmeniksi tällaisen maineen. 
 
Siinä kun pohjalaiset pyrkivät kunnostautumaan kulttuurin eri aloilla yksilölajeissa: soololaulajina omassa oopperassaan, kapellimestariluokan kansainvälisenä opettajana, yksilöinä yleensä, itäinen kulttuuri eteni joukkona: kuoro- ja viihdelauluissa, erilaisissa joukkueurheiluissa, lajeissa joissa ei suoranaista yksilövastuuta tunneta.

On toki myönnettävä, että poikkeuksiakin molemmissa toiminta-asenteissa löytyy, mutta perheiden elämäntavoista ominaisuudet kyllä vähitellen leviävät ympäristöönsä lähipiiriin, syntyy käyttäytymisen kulttuuri. Omassa olemuksessaan hyvin urbaanin professori Matti Klingen teos "Kaksi Suomea" selittää uskottavasti saman kansan erilaisia luonteita. "Verratkaa talojen puutarhoja", hän kehottaa.

Lyhennetty ja editoitu 2001 painetusta kirjastani Minun Kotkani - erilainen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…