Siirry pääsisältöön

Hyljeksitty totuus

Kaupunginjohtaja Risto Parjanne pyysi kuntien kehittämisessä mukana ollutta tutkija Kari Hietalaa 1980 -luvun lopulla valmistamaan mahdollisimman moniin koti- ja ulkomaisiin esimerkkeihin perustuvan tieteellisen tutkimuksen. Mihin suuntaan henkisiä ja aineellisia varoja, nimenomaan Kotkan kannattaisi tulevaisuudessa panostaa? Suuret savupiippufirmat siirsivät silloin täältä toinen toisensa jälkeen omia pääkonttoreitaan toisaalle ja näin luopuivat lopullisesti täkäläisestä päätösvallastaan.

Kyseessä oli ensimmäinen tieteellinen yritys kartoittaa sitä jo horisontissa kajastavaa maailmaa, jota siihen asti työläiskaupunkina itseään mainostanut Kotka tulisi kenties myöhemmin kokemaan. Kymenlaakson Maakuntaliiton pääosin rahoittamana ja haastateltujen asiantuntijoiden täydentämänä tutkimus - Yrittäjyyden edistäminen - valmistui loppuvuodesta 1987. Siinä tarkasteltiin uusin ajatuksin Kotkan mahdollisuuksia sellaisilla tasoilla, jotka yllätyksenä monin paikoin nyt ovat toteutuneet.

Kirja oli taustaltaan ja laatimistavaltaan tieteellinen tutkimus, mutta ajatellen eritoten täkäläistä lukijakuntaa, kirjoittaja pyrki sitä popularisoimaan. Se ilmeni havainnollistavien esimerkkien runsautena ja kuvituksena, sekä tietenkin provosoinnissa saada lukija ajattelemaan ja toimimaan. Koska kunnat ovat niin eri rakenteisia, kirja ei voinut antaa patenttivastauksia kaikille. Painos jäi pölyttymään kaupungintalon vinttihyllyille. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa sitä ei juuri kysytty. Valtuustoa siihen aikaan tieteellinen tutkimus ei kiinnostanut.

Lyhyesti sanottuna, tutkimuksessa päädyttiin siihen, että jälkiteollisen Kotkan kannattaa olla monenkeskeinen, päätösvaltaa nimenomaan jakava eli pluralistinen. Sisältösuunnitelman mukaans sen piti sisältää kolme toisiaan täydentävää kulttuuria: suurteollisuus-, pienteollisuus- sekä korostettu kolmannen sektorin kulttuuri. Itsensä työllistäminen ja naapuriapu sisältyivät näihin. Tässäkin suhteessa tutkimus hyvin saavutti tavoitteensa.

Hallintopiireissä lopputulosta pidettiin outona ja koskaan ennen kokemattomana. Se ei sopinut hengeltään suurteollisuuden helppoon veronmaksuun ja sympatialahjoituksiijn tottuneille vallankäyttäjille. Kaupunginjohtajat vaihtuivat. Panostus käännettiin vallan toisaalle. Valittiin uudeksi kaupunginjohtajaksi visionääri, joka hankki omien näkemystensä tueksi ulkopuolisten arkkitehtitoimistojen värikkäitä, uudella kuvantotekniikallaan lumoavia suunnitelmia: maakunnan museokeskuksesta, monitoimihallista, pelikasinosta, elokuvakeskuksesta ja vaikkapa Rubiconista. Poliitikoista kukaan ei tullut ajatelleeksi oliko meillä siihen sellaiseen menoon tarvittavaa rahaa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…