Kaupunginjohtaja Risto Parjanne pyysi kuntien kehittämisessä mukana ollutta tutkija Kari Hietalaa 1980 -luvun lopulla valmistamaan mahdollisimman moniin koti- ja ulkomaisiin esimerkkeihin perustuvan tieteellisen tutkimuksen. Mihin suuntaan henkisiä ja aineellisia varoja, nimenomaan Kotkan kannattaisi tulevaisuudessa panostaa? Suuret savupiippufirmat siirsivät silloin täältä toinen toisensa jälkeen omia pääkonttoreitaan toisaalle ja näin luopuivat lopullisesti täkäläisestä päätösvallastaan.
Kyseessä oli ensimmäinen tieteellinen yritys kartoittaa sitä jo horisontissa kajastavaa maailmaa, jota siihen asti työläiskaupunkina itseään mainostanut Kotka tulisi kenties myöhemmin kokemaan. Kymenlaakson Maakuntaliiton pääosin rahoittamana ja haastateltujen asiantuntijoiden täydentämänä tutkimus - Yrittäjyyden edistäminen - valmistui loppuvuodesta 1987. Siinä tarkasteltiin uusin ajatuksin Kotkan mahdollisuuksia sellaisilla tasoilla, jotka yllätyksenä monin paikoin nyt ovat toteutuneet.
Kirja oli taustaltaan ja laatimistavaltaan tieteellinen tutkimus, mutta ajatellen eritoten täkäläistä lukijakuntaa, kirjoittaja pyrki sitä popularisoimaan. Se ilmeni havainnollistavien esimerkkien runsautena ja kuvituksena, sekä tietenkin provosoinnissa saada lukija ajattelemaan ja toimimaan. Koska kunnat ovat niin eri rakenteisia, kirja ei voinut antaa patenttivastauksia kaikille. Painos jäi pölyttymään kaupungintalon vinttihyllyille. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa sitä ei juuri kysytty. Valtuustoa siihen aikaan tieteellinen tutkimus ei kiinnostanut.
Lyhyesti sanottuna, tutkimuksessa päädyttiin siihen, että jälkiteollisen Kotkan kannattaa olla monenkeskeinen, päätösvaltaa nimenomaan jakava eli pluralistinen. Sisältösuunnitelman mukaans sen piti sisältää kolme toisiaan täydentävää kulttuuria: suurteollisuus-, pienteollisuus- sekä korostettu kolmannen sektorin kulttuuri. Itsensä työllistäminen ja naapuriapu sisältyivät näihin. Tässäkin suhteessa tutkimus hyvin saavutti tavoitteensa.
Hallintopiireissä lopputulosta pidettiin outona ja koskaan ennen kokemattomana. Se ei sopinut hengeltään suurteollisuuden helppoon veronmaksuun ja sympatialahjoituksiijn tottuneille vallankäyttäjille. Kaupunginjohtajat vaihtuivat. Panostus käännettiin vallan toisaalle. Valittiin uudeksi kaupunginjohtajaksi visionääri, joka hankki omien näkemystensä tueksi ulkopuolisten arkkitehtitoimistojen värikkäitä, uudella kuvantotekniikallaan lumoavia suunnitelmia: maakunnan museokeskuksesta, monitoimihallista, pelikasinosta, elokuvakeskuksesta ja vaikkapa Rubiconista. Poliitikoista kukaan ei tullut ajatelleeksi oliko meillä siihen sellaiseen menoon tarvittavaa rahaa.
Kommentit