Siirry pääsisältöön

Niin kaunis on maa

Iästä riippumatta ihminen kaipaa joskus elämänsä piristeeksi uutta elämystä. Kuka rakastaa taidetta, kuka matkustamista. Joku arvostaa lukunautintoja, makuja, tai joku etsii itselleen vain rattoisaa yhdessäoloa. Luettelosta venyy mittaamaton. Omissa toiveissani oli pitkään kärkkynyt kärjessä ajatus päästä lentämään matkustajana purjekoneella.

Jostain rohkeuden puuska yhtäkkiä iski. Naapuristossa asui purjelennon kansainvälistä huippuosaamista. Kymin lentokenttä oli tuttu jo sota-ajalta. Messerschmit 109 -koneet sieltä käsin suojelivat meitä yhdessä muun ilmatorjunnan kanssa siihen aikaan. Sen jälkeen lähes kaikki muut ilmassa liikkuvat välineet olivat elämän eri vaiheissa tulleet tutuiksi. Lentovuorojen väliin naapuruus järjesti paikan purjelentoon. .

Pienen hetken epävarmuus päätöksen järkevyydestä käväisi mielessä. Irtautuminen kentän pinnasta ja hinausvaijerin ujellus kestivät jonkin aikaa. Äkkikolahdus ilmassa ilmoitti hinauksesta irtoamisen. Lokkien ja isompienkin lintujen liitely samassa korkeudessa oli minulle uutta. Vaikutti siltä, että linnuista liitely oli  nautinnollista. Olimme merituulessa.

Koneen nokan osoittaessa etelään Lupin takana Suursaari lepäsi kuin kämmenellä. Viro häämötti lankaviiruna horisontissa. Pienemmässä satamassamme tuhannet autot kiilsivät kuin paraatisotilaat tiheissä viivsuorissa riveissä. Suursatamamme lastikentällä konttikolossit korottuivat kerrostalojen suuruusluokkaan. Kun koneemme kierteli pitkin Kymenlaaksoa, mielikuvitustani hiveli ikään kuin suuri sinfoniaorkesteri olisi soittanut.

Ohjaussauvan levollinen liike ilmaisi yli tunnin kestäneen lentomme kaartavan lopuilleen. Alle kilometrin korkeudessa utelias lokki liiteli ihan ojaamon viereen ihailemaan kookkaampaa, hyväntahtoista liitokumppaniaan. Taitavan ohjaajan täsmällinen kaarto ja kenttä otti turvallisesti vastaan. Äänettömästi ilmassa liikkumisen elämys oli koettu. Kiitoksia siitä - Karhulan Ilmailukerho.

Lyhenne kirjastani SIRKUS vuodelta 2006.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...