Siirry pääsisältöön

Loistavaa Sunila, loistavaa!

Vuosikymmeniin ei ole tullut Kotkassa yhtä myönteisesti sykähdyttävää uutista kuin Stora Enson ilmoitus 32 miljoonan sijoituksesta Sunilan biojalostamoon. Se, jos mikä turvaa jo haudan partaalle tuomitun tehtaan tulevaisuuden. Tehtaanjohtaja Olli-Pekka Reunasen mukaan ensimmäiset sovellutukset nähdään 2015 rakennus- ja autoteollisuudessa. Bravo!

Sijoitus uuteen teknologiaan merkinnee Sunilassa tehtaan toiminta-ajan varmistumisen lisäksi kohenemista tehdasalueella olevien asuntojen hintoihin. Kenties liike-elämäkin kiinnostuu perustamaan lisää omia palveluitaan tälle alueelle. Kuljetus tuo uutta työtä. Alihankkijat ovat varmaan tyytyväisiä. Uusia toimialoja voi uudesta teknologiasta syntyä.

Muuttuminen tehtaan perustamishetkestä tähän päivään on ollut valtava. Sunila tuottaa nykyisin 370 000 tonnia sellua vuodessa ja tuotanto työllistää 230 henkeä. Tehtaan perustamisvaiheessa työtekijöiden määrä oli tuhatkunta. Tekniikaa on parannettu monessa vaiheessa ja tehdasrakennus ei enää juuri muistuta sen piirtäneenstä arkkitehdistä, Alvar Aallosta. Niin monta säiliötä, putkea ja  muhkuraa on tehtaan jo nykyisessä ulkomuodossa.

Tehdasalueena Sunila on maailmanarkkitehtuuria. Mitä alkuperäisempiä talot olivat, sitä upeampi oli niiden ulkomuoto, sivullisen silmällä katsottuna. Tehtaan taloudellinen tulos on usein ollut odottamattoman heittelevä. Joskus rankkaa tappiota, sitten taas muhkeaa voittoa. Silloin kun tulosta on tullut, sitä on kerääntynyt roppakaupalla. Monen muun sijoituskohteen ohessa Kymin lentokentän nykyinen päällyste on hyvän kannattavuuden ja tarpeellisen sijoittamisen tulos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…