Siirry pääsisältöön

Soppa

Heti tapahtumien alussa lähes kaikkien hämmästys oli valtava. Sopan ainekset olivat tuntemattomat. Ei oikein ymmärretty, mikä sekaannuksen oli aiheuttanut. Eihän Suomessa oltu totuttu siihen, että jokin eduskuntapuolue voi jakautua kahtia. Tosin siitäkin oli esimerkkejä, mutta olosuhteet silloin niin erilaiset. Se vain oli varmaa, että puolueessa itsessään vallitsi suuri hämmennys. Oliko sekamelskan aihauttaja puolueen sisäinen vai ulkopuolinen, sitä nyt kysyttiin.

Vähitelle ainekset alkoivat kirkastua. Kahtiajaon osapuolet, joiden henkilömäärät vielä olivat hämärässä, ajattelivat samalla tavoin, mutta samalla olivat vastakkaista mieltä. Puolue oli kaapattu - se vaikutti selvältä, mutta kuka oli sopan sekoittaja? Toinen osapuoli näki kaappaajana vain ulkopuolisen tahon. Toinen taas syytti vastapuolta. Kun näki kuvat, jotka kertoivat siitä hämmennyksestä, joka uuden puheenjohtajan valinnasta syntyi, alkoi puolikin hahmottua.

Kokousväen ilmeitten tulkitsija oli silloin täysin vakuuttunut, että soppa sen kuin vain sakenee, eikä jää ilman jälkiseurauksia. Niitä on jo saatukin. Ulkopuolista puuttumista väittänyt ryhmittymä tarjoutui eroamaan puolueesta, mutta mikä tärkeintä, sitoutui hallitukseen samoilla jäsenillä ja ehdoilla kuin hallitus oli siihen saakka toiminut. Koko eronnut ryhmä vaikutti sitä paitsi nyt yhtenäiseltä. Parikymmentä henkilöä oli suuri joukko ja sai vaikutuksen aikaan jo eduskunnassa.

Soppa alkoi nyt kirkastua, saamoin puoluejohdon valinta kaappausta käyttäen, näytti selvältä. Juuri valitun, uuden puheenjohtajan valtakausi näytti jäävän lyhyemmäksi kuin intomieliset kaappaajat olivat suunnitelleet. Istuva hallitus lienee nyt koko hässäkän ainoa voittaja.Vai muhiiko vieläkin yllätyksiä? Eronneen ryhmän kokoa ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Onko harppauksia vielä odotettavissa ja mihin suuntaan? Kunnat odottavat nyt myös tilanteen selkiintymistä. Soppa poreilee hiljalleen liedellä. Ainesten alkuperä ja lieden omistus ovat vieläkin tuntemattomia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…