Siirry pääsisältöön

Nollakorko

Maamme talouskasvun tärkein tukipilari  viimeisinä vuosina on ollut nollakorko. Kun öljyn hinta on viipynyt kauan alamaissa, Suomen, yhdessä monien muiden valtioiden kanssa, on ollut turvallista kehittää omaa talouttaan myös velkavivulla. Numeromiehet tosin ovat kaiken aikaa varoittaneet, ettei nollakorkojen aika ole loputon. Siitä huolimatta velkaa on siunaantunut niin valtioille, kunnille, viime aikoin kunnan omistamille yhtiöille kuin yksityistaloudellekin.

Lainavelkaa on siis ollut saatavilla ja ovat siitä nauttineet muun muassa perustetut kauppakeskukset. Omistus niissä on usein ollut ulkomainen. Miten sikäläiset sijoittajat tulevat reagoimaan, jos nollakorko on tavoittamattomissa ja päivänpaisteiset vaihtoehdot alkavat hiipua olemattomiin. Nollakorko on viipynyt niin kauan tukipilarina, ettei sen katoamiseen edes uskota. Numeromiehet on tavan takaa korostaneet myös tuloslaskelman merkitystä kirjanpidossa tulevaisuuden arvioinnissa.

Nollakoron maailmassa tuloslakelma on mukava ollut unohtaa. Kunnissa olisi ollut tärkeää perehtyä siihen, mitkä syyt ovat johtaneet velan lisäyksen tarpeeseen. Numeromiesten ääneen ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarpeellista huomiota. Velan syyt ovat jääneet tutkimatta, seurauksia on sen sijaan pidetty peräti kärkiajatuksina. Jos Kotkaa katselee, OUTLET-toiminta ja Ankkuri ovat olleet muita kiehtovampeja. Saa nähdä, miten ulkomaiset Meripäivävieraat mittaavat kaupungin kiinnostavuuden.

Velka luonnollisesti jakautuu, asuntolainat omana yksikkönään. Niillä joilla asuntolainaa on, velka vastannee noin kahden vuoden perheen kokonaistulokertymää. Velka on hallittavissa. Osalla velan saajista vastuu on tilastojen mukaan noin viiden vuoden, perheen kokonaiskertymästä. Koron voi silloin kokonaan poistuneen ajatuksista nuorilta lapsiperheiltä. Ajatteluun ei ole silloin lainkaan mahtunut, että velka aina tarvitsee joko käypää omaisuutta tai lainan antajan hyväksymän takauksen. " Velka on veli otettaessa - veljenpoika maksettaessa."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…