Potero

Maakuoppaa, joka on kaivettu jonkun eläväisen suojaksi nimitetään kansan- tai paremminkin sotilaskielessä poteroksi. Sana on niin yleistynyt, että sen ovat omineet myös palkkaneuvottelijat. Ay-johtajat puhuvat palkkapoterosta, kun heidän vastapuolensa korostaa olematonta korotusvaraa, eivätkä he ole mielestään poterossa. Molemmat osapuolet paljastelevat jo ajoissa hauiksiaan. Mielikuvaa luodaan suurimmalta osin sekä mediassa että tv:ssa.  

Vaikka numeroäijät miten tarkasti pystyisivät papereillaan laskemaan lähes oikeat talouden antivarat, huutokauppa on suomalainen tapa etsiä ratkaisusu, ja vielä sellainen, josta jokainen neuvottelija haluaa löytää omat puumerkkinsä. EK jaksaa muistuttaa, että yhtään sopimusta ei tästä lähtien enää synny vanhaan maalliin. Ammattiliitot taas toistavat, tällä kertaa kaikki pannaan yhteen. Arvovallat tulevat peliin mukaan. Politiikka tunkee joukkoon, kenenkään varsinaisesti kutsumatta.

Vaikka kukaan ei ääneen sano, askelmerkkejä tuleviin vaaleihin pyritään poteroissa huutokaupoilla varaamaan. Kun vientivetoisuus on kaikessa hiljaisuudessa saamassa kansan hyväksynnän, paikallisesta sopimisesta riittää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Epäsopu siinä on jopa tavoite, siinä tulee kovimmin huutajalle poliittisia lisäpisteitä. Niin ainakin uskotaan. Kun sopimuskenttää kokonaisuutena silmäilee, jopa kuuluisat "Jokisen eväät" olisivat mitä hienoimmassa järjestyksessä.

Suomalaisessa poteroissa sopimukset kuitenkin lopulta syntyvät. Aika, minka jokainen vaatii, on vain siedettävä. Numeromiesten suositukset, vähän väritetyinä politiikan yleissävyillä, voittavat lopulta.
Niin kauan kuin vastapuolia on  ja tarvitaan, saamme nauttia kalliista demokratiastamme. Kunnioitettu keskustelukumppanini Jorma Savikko siteerasi aikanaan, että demokratiassa on kyllä omat virheensä, mutta parempaa ei vielä kukaan ole keksinyt!