Siirry pääsisältöön

Optimismi

Pessimisti pettyi - Eurooppa nousee, otsikoi Helsngin Sanomat tänään. Yhtä varmalta näyttää, että Suomen 2,7 prosenttia on saavuttamassa Ruotsia, jonka kasvuvauhti on jäämässä 2,2 prosenttiin. Saksakin on pysähtynyt 1,8 prosenttiin. Nyt juuri Suomen bulk-vivahteinen vienti vetää. Moni talouden asiantuntija löysi syylliseksi koko Euroopan ongelman: yhteisvaluutta euro on liikaa sidoksissa toisiinsa, euro on kuin pakkopaita. Ruotsilla on oman, vapaan valuuttansa kanssa paljon helpompaa. Devalvointivapaus, se tuntuu aina vain houkuttavan.

Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.

Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.

Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…