Siirry pääsisältöön

Optimismi

Pessimisti pettyi - Eurooppa nousee, otsikoi Helsngin Sanomat tänään. Yhtä varmalta näyttää, että Suomen 2,7 prosenttia on saavuttamassa Ruotsia, jonka kasvuvauhti on jäämässä 2,2 prosenttiin. Saksakin on pysähtynyt 1,8 prosenttiin. Nyt juuri Suomen bulk-vivahteinen vienti vetää. Moni talouden asiantuntija löysi syylliseksi koko Euroopan ongelman: yhteisvaluutta euro on liikaa sidoksissa toisiinsa, euro on kuin pakkopaita. Ruotsilla on oman, vapaan valuuttansa kanssa paljon helpompaa. Devalvointivapaus, se tuntuu aina vain houkuttavan.

Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.

Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.

Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…