Pessimisti pettyi - Eurooppa nousee, otsikoi Helsngin Sanomat tänään. Yhtä varmalta näyttää, että Suomen 2,7 prosenttia on saavuttamassa Ruotsia, jonka kasvuvauhti on jäämässä 2,2 prosenttiin. Saksakin on pysähtynyt 1,8 prosenttiin. Nyt juuri Suomen bulk-vivahteinen vienti vetää. Moni talouden asiantuntija löysi syylliseksi koko Euroopan ongelman: yhteisvaluutta euro on liikaa sidoksissa toisiinsa, euro on kuin pakkopaita. Ruotsilla on oman, vapaan valuuttansa kanssa paljon helpompaa. Devalvointivapaus, se tuntuu aina vain houkuttavan.
Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.
Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.
Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.
Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.
Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.
Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.
Kommentit