Siirry pääsisältöön

Asunto

Karhulalaisen kansanedustajan, sosiaalidemokraatti Ville Kuparin toimesta syntyi Karhulaan ensimmäinen asuinkivitalo. Se  rakennettiin juuri avioliittomme ensi askeliin. Ajatus tuli mieleen, kun SK 46 käsitteli atk-tilastoja eurooppalaisen asumisen väljyydesrtä. Oliko perheemme aina kansainvälisessä kyydissä mukana? Helilän Kerrostalon arvoa kohotti asukkaaita kaikissa portaissa palveleva hissi,. Se tunnettiin tehokkaana, mutta lastenvaunut piti jättää alarapuille.

Tarve todettiin heti vanhimman tyttäremme synnyttyä vuoden kuluttua. Asuntomme pinta-ala 52 m kyllä nuorille riitti. Vasta lapsikatraamme lisäännyttyä syntyi kaipuuta suurempaan tilaan. Pariskunta kelloseppä-opettaja Vihavainen möi ja me ostimme 82 m:n, siis vähän suuremman. Siinä riitti tilaa kahdelle tyttärellemme, kunnes vaativan työpaikan innoittamana, liikennöitsijä Onni Vilkkaan konttoripäällikkönä, elintila kannusti etsimään ja yhä tilavampaa.

Muutimme katraamme yhä lisääntyessä ja yrityksemme menestyessä, muutimme Suntionkadulle rivitaloon 135,0 + oman autotallin asuntoon. Siinä paikassa vanhenimme viisikymmentäkaksi vuotta. Ajanjaksona sekä roiskahteli että tapahtui. Yrittäjätaloutemme romahti, koimme terveydellisiä menetyksiä, lisäksi vanhempamme kuolivat. Sen aikuinen lainsäädäntö rankaisi. Onneksi taloutemme ja suvun avulla ja avioliittomme kuitenkin kesti. Kestävään kuntoon remontoitu asunto myytiin.

Löysimme meille sopivan vuokra-asunnon n. 90 m parvekkeineen. Olemme siihen tyytyväisiä. Yritystoiminnassa koetut epäoikeuden ja ymmärtämättömyyden riipaisut rasittavat kyllä lopun elämää. Marcus Wallenbergiä emme koskaan laske tietäjäksi ja valtioneuvos Holkeria emme kunnioita. Yhdestä olemme kuitenkin onnellisia, emme olleet holisteja, opimme yhdestä kerrasta. Tolkutamme toisillekin samaa. Vastenmielisenä voi tuntea  jotakin, mutta ei moittimalla kaikkea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…