Siirry pääsisältöön

Paradoksi

Tarkkailija, joka edes jotenkin tuntee kansainvälisten suhteiden suuret linjat, hämmästelee yhä Suomea itsenäisenä ja ja täysivaltaisena valtiona. Niin  pieni kansakunta ja niin lähellä suurvallan ydinalueita? Venäläinen kulttuuripiiri ei koskaan ole tänne kuulunut. Jo presidentti J.K.Paasikivi määritteli: "...tänne jäivät vain blinit ja borssisoppa! Kuitenkin enemmän  nykytutkistelua arvattiin odottaa Jaakko Iloniemeltä, joka toimi kunnioittamansa Paasikivi-seuran johdossa, sekä Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläänä ja hoiti monta muuta huipputärkeää tehtävää komeasti.

Kuten Katalonian päivän pyrkimykset päästä irti Espanjan vallasta osoittavat, tasaista nousua itsenäisyyden saavuttaminen ei ole. Kyllä Suomikin on saanut kaikenlaisia ennusteita: mm. talvisodan syttyessä suuri joukko kansainvälisiä asiantuntijoita arvioi, että pianhan tämä loppuu. Suomen on turha rimpuilla, koko maa kuuluu Venäjälle. Toisin kuitenkin kävi. Tänään Suomi juhlii itsenäisyyttään ja on omaansa onnellinen. Ei jäänyt maahantunkeutujan jalkoihin, vaan rakensi itse tulevaisuutensa. Ainkin monet itsenäisyyteen pyrkivät pitävät Suomea onnistuneena kansakuntana.

Ollaanko nyt  taas kaupankäynnin kohteena? Suomi on liukunut niin lähelle läntistä puolustusliittoa, NATOA, ettei sen lähemmäksi enää lakiteitse voi mennä. Venäjä on siis jo menettänyt vuosikymmeniä käytetyn tekniikkansa: porkkana ja keppi eivät enää toimi kuripitovälineinä. Maantieteelle emme mahda mitään. Tahdommeko lopulta? Mitä Jaakko Iloniemi tänään sanoisi? Ja mitä Venäjä? Molemmat tietävät sen tosiasian, jonka nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö on kahdenkeskeisissä neuvotteluissa jo jatkuvasti suorarastaan hokenut: Suomi kuuluu vain länteen.

Mihin siis on sopeuduttava? Venäjän murheet ovat etelässä ja pysyvät kauan siellä. Toista riitely- ja varsinkaan (Suomea vastaan) sotilaallista rintamaa se ei halua. Voimienkin pullistelu on kallista puuhaa. Tehdään siis kannattava kauppa. Kasvatetaan yhdessä NATON kanssa Pohjola yhtenäiseksi sotilasvaltioksi ja otetaan siltäkin kokonaisuudelta vakuudet. Annetaan Suomi Natoon ja sillä kaupalla jäädytetään Krimin niemi sotasatamineen. Se johtaisi rauhaan, jota kehitys jo kaipaa. Siihen molemmat osapuolet suostuisivat. Miten Jaakko Iloniemi sovittaisi neuvonsa? Kirjaa odotellaan.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana.

Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyistä…