Tarkkailija, joka edes jotenkin tuntee kansainvälisten suhteiden suuret linjat, hämmästelee yhä Suomea itsenäisenä ja ja täysivaltaisena valtiona. Niin pieni kansakunta ja niin lähellä suurvallan ydinalueita? Venäläinen kulttuuripiiri ei koskaan ole tänne kuulunut. Jo presidentti J.K.Paasikivi määritteli: "...tänne jäivät vain blinit ja borssisoppa! Kuitenkin enemmän nykytutkistelua arvattiin odottaa Jaakko Iloniemeltä, joka toimi kunnioittamansa Paasikivi-seuran johdossa, sekä Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläänä ja hoiti monta muuta huipputärkeää tehtävää komeasti.
Kuten Katalonian päivän pyrkimykset päästä irti Espanjan vallasta osoittavat, tasaista nousua itsenäisyyden saavuttaminen ei ole. Kyllä Suomikin on saanut kaikenlaisia ennusteita: mm. talvisodan syttyessä suuri joukko kansainvälisiä asiantuntijoita arvioi, että pianhan tämä loppuu. Suomen on turha rimpuilla, koko maa kuuluu Venäjälle. Toisin kuitenkin kävi. Tänään Suomi juhlii itsenäisyyttään ja on omaansa onnellinen. Ei jäänyt maahantunkeutujan jalkoihin, vaan rakensi itse tulevaisuutensa. Ainkin monet itsenäisyyteen pyrkivät pitävät Suomea onnistuneena kansakuntana.
Ollaanko nyt taas kaupankäynnin kohteena? Suomi on liukunut niin lähelle läntistä puolustusliittoa, NATOA, ettei sen lähemmäksi enää lakiteitse voi mennä. Venäjä on siis jo menettänyt vuosikymmeniä käytetyn tekniikkansa: porkkana ja keppi eivät enää toimi kuripitovälineinä. Maantieteelle emme mahda mitään. Tahdommeko lopulta? Mitä Jaakko Iloniemi tänään sanoisi? Ja mitä Venäjä? Molemmat tietävät sen tosiasian, jonka nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö on kahdenkeskeisissä neuvotteluissa jo jatkuvasti suorarastaan hokenut: Suomi kuuluu vain länteen.
Mihin siis on sopeuduttava? Venäjän murheet ovat etelässä ja pysyvät kauan siellä. Toista riitely- ja varsinkaan (Suomea vastaan) sotilaallista rintamaa se ei halua. Voimienkin pullistelu on kallista puuhaa. Tehdään siis kannattava kauppa. Kasvatetaan yhdessä NATON kanssa Pohjola yhtenäiseksi sotilasvaltioksi ja otetaan siltäkin kokonaisuudelta vakuudet. Annetaan Suomi Natoon ja sillä kaupalla jäädytetään Krimin niemi sotasatamineen. Se johtaisi rauhaan, jota kehitys jo kaipaa. Siihen molemmat osapuolet suostuisivat. Miten Jaakko Iloniemi sovittaisi neuvonsa? Kirjaa odotellaan.
Kuten Katalonian päivän pyrkimykset päästä irti Espanjan vallasta osoittavat, tasaista nousua itsenäisyyden saavuttaminen ei ole. Kyllä Suomikin on saanut kaikenlaisia ennusteita: mm. talvisodan syttyessä suuri joukko kansainvälisiä asiantuntijoita arvioi, että pianhan tämä loppuu. Suomen on turha rimpuilla, koko maa kuuluu Venäjälle. Toisin kuitenkin kävi. Tänään Suomi juhlii itsenäisyyttään ja on omaansa onnellinen. Ei jäänyt maahantunkeutujan jalkoihin, vaan rakensi itse tulevaisuutensa. Ainkin monet itsenäisyyteen pyrkivät pitävät Suomea onnistuneena kansakuntana.
Ollaanko nyt taas kaupankäynnin kohteena? Suomi on liukunut niin lähelle läntistä puolustusliittoa, NATOA, ettei sen lähemmäksi enää lakiteitse voi mennä. Venäjä on siis jo menettänyt vuosikymmeniä käytetyn tekniikkansa: porkkana ja keppi eivät enää toimi kuripitovälineinä. Maantieteelle emme mahda mitään. Tahdommeko lopulta? Mitä Jaakko Iloniemi tänään sanoisi? Ja mitä Venäjä? Molemmat tietävät sen tosiasian, jonka nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö on kahdenkeskeisissä neuvotteluissa jo jatkuvasti suorarastaan hokenut: Suomi kuuluu vain länteen.
Mihin siis on sopeuduttava? Venäjän murheet ovat etelässä ja pysyvät kauan siellä. Toista riitely- ja varsinkaan (Suomea vastaan) sotilaallista rintamaa se ei halua. Voimienkin pullistelu on kallista puuhaa. Tehdään siis kannattava kauppa. Kasvatetaan yhdessä NATON kanssa Pohjola yhtenäiseksi sotilasvaltioksi ja otetaan siltäkin kokonaisuudelta vakuudet. Annetaan Suomi Natoon ja sillä kaupalla jäädytetään Krimin niemi sotasatamineen. Se johtaisi rauhaan, jota kehitys jo kaipaa. Siihen molemmat osapuolet suostuisivat. Miten Jaakko Iloniemi sovittaisi neuvonsa? Kirjaa odotellaan.
Kommentit